And would you want to see if seeing meant that you would have to believe

Nyt on kyllä taas todella huonolaatusta asukuvaa luvassa, mut ei voi mitään, ku saan vaatteet päälleni vasta illalla, ja me ollaan ulkona hämärän aikaan, joten valoa ei oo tarpeeks.
Eilen siis jumitin taas yhen päivän himassa, ja ku Mikko tuli töistä kotiin kuuden jälkeen, me lähettiin viemään laina-auto takas äiskälle. Näin samassa tilaisuuteni tulleen, ja pistin äiskälle viestiä, et jos se ei oo käyny viel lenkillä, ni mennään lyhyelle ja varovaiselle käppäilylle illalla. Käytii sitte tunnin lenkki, joka teki kyllä ihan hyvää mun energiantäyteiselle sielulleni, mut rintakehää paino koko ajan ja lenkin jälkee nous kuume. Fiksua siis, mut oli ihan pakko!

Kengäthän ois tavallaan voinu putsata ennen kuvia, mut mitä me pienistä! Tollasil kengil mä yleensä pompin jossain juhlissa/tärkeissä tilaisuuksissakin, ja sit huomaan puoles välis tapahtumaa, et jaa, mul on viis hehtaaria nurmikkoa ja multaa koroissa kiinni, ja yritän hinkuttaa niitä johonki paperin kulmaan tai tuolin jalkaan salaa :D Yleensä mul on myös joku kahviläiskä tai muu yhtä viehättävä tahra paidassa, ku en ikinä niitä riisuessani muista, et siin oli likaa, ja sitte viikkaan sen takas kaappiin, enkä seuraaval kerral kato itteäni peilistä aamulla. Mä lähen huolestuttavan usein ulos ilman et katon itteäni peilistä! Meil on kyl eteises sellanen ns. puolivartalopeili, joka on niin pimees, ettei siit nää ku vähän kokonaiskuvaa, ja sitte jo juoksenki junaan tai autoon hirvees kiirees. Sit työpaikalla/kaverilla/juhlissa huomaan, et jahas, toinen silmä on kyl meikattu, mut toista ei sitte vissii oltu jaksettu.

Noni, mutta mikäs se mun puheenaihe nyt olikaan? :D No se lenkki kai, joten tässä pari kuvaa siitä, koska tärkeetähän nää hetket on saada kuvatuks.

"Yks koira, kaks koira, kolme koira..."

Miks Lada häpeilee mua noin paljon ja miks mä aina teen jotain noin tyhmän näköstä?

Tää oliki lenkin ainoa kerta ku mamacita sai suutansa auki, koska mun viikon verran sosiaalisesti rajoittunu persoonani kälätti KOKO tunnin jotain todella turhaa. Ja se on iso juttu mun äidin seurassa, koska jos sille esim soittaa jostain huolesta tai murheesta ja haluis avautua, ni se kuuntelee ekat sanat, jonka jälkeen kertoo puol tuntia omista jutuistaan.  Mä luulen, et se tällä hetkelläkin vielä miettii, et mitä eilen oikein tapahtu...

Ps. Mul on aivan kamala ikävä Nadjaa! En tiiä johtuuko se tästä viikon kestäneestä kotiarestista vai Nadjapulasta vai mistä, mut rupes melkee itkettämään ku äsken vaihettiin pari sanaa fbookissa :D Ja mä en oo tällasissä kaveriasioissa kauheen herkkis, joten mä vähän huolestuin itestäni äsken.  Onneks nään Nadjulia keskiviikkona!

Jatketaan herkkislinjalla, tää on ihana! Aina ku tää tulee autossa (Mikon mielestä varmaan liian usein) ni mä kailotan tippa linssissä kurkku suorana tätä, ja hetken kuvittelen olevani todella mahtava ääninen ja taitava laulaja. Yleensä se biisin jälkeinen, hyvin vahva hiljasuus kuitenki tiputtaa mut takas todellisuuteen.