No mut kuiteskiii, näin alkoi taas eräänä päivänä rakkaan harratukseni harjoittaminen:
Mikko luki ja mul oli tylsää, enkä saanu ees häirittyä sitä vaik hilluin tossa ja hoin ku pikkulapsi "tylsää, tylsää, tylsää". Se on kehittäny jonku immuniteetin mua vastaan.
No sit muistin, et olin saanu joululahjaks mun tädiltä tällasen pienen söpön rasian
Jonka sisältä paljastu iso määrä inspiraatiota ruoan tekoon. Joten katoin siis parhaimmat kortit, vilkasin niistä vähän osviittaa ja kehittelin päässäni omat reseptit.
Potut esille! Pesu, ei kuorintaa, ja sitte kiehumaan.
Ensin pitää tietysti hihitellä pyssy-potulle.
Sit ku potut kiehuu, niin kanttikset ja sipuli varsineen pannulle, suola ja pippuri perään.
Sit valmistan kastikkeen, johon tulee 1dl kasvislientä (tein luomu kasvisliemikuutiosta ja vedestä), pari ruokalusikallista oliiviöljyä, luraus valkoviinietikkaa, suolaa ja pippuria.
Ja sitte ku perunat on kiehunu, ni kuorin ja viipaloin ne, sotken kaikki sekasin ja pilkon sekaan vielä sipulin vartta ja kaadan kastiketta perään. Jos teet pienen annoksen, niinku minä, niin ei mee koko kastiketta, mut sitä voi käyttää sit vaikka salaatin kanssa myöhemmin. Mä paistoin tohon vielä päälle parit kiekot vuohenjuustoa, mut toi perunasalaatti ois käyny ehkä paremmin ilman sitä, ja se juusto taas paremmin hetken päästä kuviin tulevan ruoka-aineksen kanssa.
Sitte seuraavaks pilkon herkkikset, pistän ihan hetkeks kuumalle pannulle tilkkasen öljyn kanssa saamaan väriä (tätä ei tarvi tehä, mut mun piti ku Mikko ei tykkää niistä raakana) . Pidä huoli, et pannu on oikeesti kuuma, ettei sienet vetelysty.
Sitte tomskuviipaleet lautaselle, herkkikset päälle, jotain vähän kirpsakampaa salaattia, esim rucolakin kävis hyvin, päälle ja siihen parmesania ja valmis! Eiku sit vielä oliiviöljyä ja balsamicoa ja suolaa ja pippuria päälle, ja sit se on valmis!
Ja sitte nää lisukkeet tarjoillaan lihan kanssa! Meillä oli karitsaa, ja tän kanssa ois käyny kyllä mainiosti se vuohenjuusto. Ja niin me kyllä se syötiinki, ongittiin sieltä perunasalaatista ne vuohenjuustot lihojen päälle, ja sit kaikki oli ready! :)
Ja sitte pientä extraa:
Sain anoppikokelaalta ison kasan (vaik tässä näyttääkin ihan pikkuruiselta) punaherukoita, jotka sitte putsasin ja huuhtasin, osan pakastin ja osan käytin heti.
Niistähän saa kivan lisukkeen näihin mun lemppareihin, eli marjaherkkuihin. Noi muut marjat ja jogurtti tasottaa hyvin herukoiden kirpsakkuutta.
Tai sit voi tehä mehua! Kiehautin 4dl vettä, lisäsin vähän päälle litran herukoita ja annoin kiehua jonku 10-15 min. Aina välillä vähän litistelin niitä marjoja sinne veteen.
Sitten siivilöinti. Tähän voi käyttää esim harsokangasta, mut koska mua ei pienet herukkasattumat haittaa, niin käytin ihan vaan siivilää.
Sit mehu takas kattilaan, n. 2 dl (mä pistin kyl vajaan) sokeria mukaan, kiehautus ja sitte annetaan jäähtyä, jonka jälkeen mehun päältä kuoritaan mönjäkerros pois, jos sellanen on tullu, ja sitte vaan mehu pulloon!
Oli muuten hyvää mehkaa, täytyy tänää tehä lisää noista pakastetuista herukoista :)
Nyt sinne lenkille ja sitte jotain pientä lounasta ennen lihaskuntoa ja Mikon töistä saapumista, jonka jälkeen pääseeki sitte taas kokkailee!
Ja jos mua ei ala kuulumaan pariin päivään, ni voitteko tulla hakemaan mut jostain tuolta Vermon takaa, oon varmaan kupsahtanu johonkin (ensimmäiseen ylämäkeen) energiavajauksen ja nälän takia.
















9 kommenttia:
Ihanan näköistä ruokaa! Tuli itsellekin nälkä tätä lukiessa.
Palailin vasta kesälomareissulta blogisi pariin ja voi miten ikävä yllätys täältä löytyikään! Olisi tosi harmi, jos sun iloisia ja hauskoja juttuja ei enää syksyllä saisi lukea. Oon seuraillut kirjoituksiasi jo jonkun aikaa ja aina ne jaksaa naurattaa ja piristää. En ole aiemmin uskaltanu kommentoida, mutta nyt oli pakko esittää pieni vieno toive blogin jatkumisen puolesta. :)
Toisaalta ymmärrän kyllä, että tuhannet tuntemattomat (tai vielä pahempaa puolitutut) lukijat ahdistavat. Siksi en monien harkintojen jälkeen aloitta
oho, jäi kesken. Enkä ehtinyt edes tarkistamaan kirjoitusvirheitä. Voi, mitäköhän mössöä tuli lähetettyä...
Mutta siis: Siksi en ole itsekään aloittanut blogia, vaikka olen sitä harkinnut.
Mutta toivottavasti löydät ahdistukseen jonkun hyvän ratkaisun! Kivaa kesää! :)
Mulla on aika paljon ruokakirjoja mutta yleensä tulee itse kehiteltyä kaikenlaista. Joskus sieltä saa tietty kivoja vinkkejä. Leivonta on tietty vähän eri asia kun pitää laittaa tietty määrä aineita (ainakin joskus) mutta onneksi niissäkin voi keksiä omia juttuja välillä.
Hahahha ''luraus valkoviinietikkaa'' tuo oli niin hauskasti sanottu :D:D en oo ikään kuullu sanaa luraus, vaan loraus :D
Tykkään tosta sun sanojen vääntelystä :> tekstistä saa selvän kuvan et juuri sä oot kirjottanu tän. ja siit tulee mieleen mun sisko. se vääntelee ja kääntelee sanoja. :)
meiju: kiitos kivasta kommentista! mä katon elokuun alussa sitten mitä teen, tuleeko salasanallinen vai kutsutuille käyttäjille vai yleinen blogi. katellaan :)
i'm lacking: mulla ihan sama :) katon ruokaohjelmia ja joskus blogeja ym, mut en oo varmaan koskaan tehny ihan täysin jonku reseptin mukaan, vai kehittelen niitä aina oman makuni mukaan. kokkailuissakin täytteet ja varsinki suklaan määrä kokee muutoksia usein :D
roosa-maria: haha, mä taidan keksiä uusia sanoja päivittäin :D
teja: mä en aina ees ite huomaa sitä et vääntelen sanoja, välil vaan huomaa ku jengi tipahtaa kärryiltä ku puhun :D
jep, mul itelläänki on vähä sama juttu. tai justiinsa puheeseen tungen kaikkii omia sanoja. Äiti ehotti et kirjottasin Tea-Suomi-Tea kirjan.. miks, mä vaan kysyin..
Jeeh ihanii ruokii jälleen sulla! Ja täälläkin on oltu marjastushommissa, anoppilassa ;). Ihanaa saa koko talveksi marjoja namps!
Olisi kiva jos blogiasi saisi lukea vielä jatkossakin, olen taas innostunut blogistasi uudelleen! Ihania kesänmakuisia postauksia sulla ollut!!:)
miten sä jaksat aina väsätä niin monipuolisia ja hyviä ruokia? siis sun päivittäinen ruoka on ku jostain ranskalaisesta kokkiohjelmasta :D
Lähetä kommentti