Note to self: ei enää ikinä ulos Merin kanssa.

Käytii sitte Merin kanssa vähän ulkona. Ja me ei kyllä ihan oikeesti saatais käydä yhessä ulkona, koska sillon tapahtuu AINA jotain älytöntä ja täysin järjetöntä. Kuten siis myös viime lauantaina, kun päätettiin lähteä sitten klo 02.00 Klaukkalaan jatkoille... Jep. Siellä oli mun ystäväni Markus ja hänen ystävänsä, ja tosiaan - me. Ei siinä, ihan hauskaa oli, mut voin kertoa, et pääs kyllä siinä sunnuntainana klo 13.00 maantien varrella bussia ootellessa sellasia "mitä ***tua oikeesti" huokauksia. Taas. No mut poikien kans oli kivaa, ja Markuksen kanssa nyt aina on kivaa, ja Merin ja itseni tuntien en lähe vannomaan etteikö enää ikinä. Mut ei vaan ehkä ihan noin kauas, meinaa ihan kauheen pitkä matka päästä murujen luo kotiin :)

Tällä viikolla pitäis ehkä jopa saada jotain aikaseks, syksyyn liittyvien juttujen kloussausta ja synttäreiden järjestelyä ainaki. Haluisin myös vaihtaa meiän olkkarin järjestystä, mut en oo viel keksiny, et miten 20cm liian leveen sohvan saa tungettua 20cm liian kapeaan tilaan. Ehdotin jo Mikolle, et jätetään se toinen puoli silleen koholleen sitä seinää vasten. Se ois tavallaan kauheen kätevä, koska sitte siinä vois makailla silleen pää ylöspäin, ei tarvis tyynyjä pään alle. Mikko ei oo viel ihan myyty tolle ajatukselle, joten koitan keksiä jotain muuta varalle.

Ja sillä aikaa kun yritän keksiä sitä, luen samalla Jari Tervon Rokulia ja syön näitä lihapullia vähän lisää:

Eli kreikkalaiset lihapullat goes Suomi. Peruslihapullamössö johon pistin fetaa ja kalamataoliiveja, sipulia ja valkosipulia, purkin kermaviiliä ja pikkasen korppujauhoja. Ne n. 20 minsaks uuniin, sil aikaa valmistin kantarellikastikkeen, eli sipulit ja sienet pannulle hetkeks, sitte perään kerma ja suola ja pippuri. Sitte fetaa, tomaattia, salaattia, kurkkua ja basilikaa pieneks silpuks ja SYÖMÄÄN!

Ps. Haluisin myös huomauttaa, että Meri ei todellakaan oo noin iso ku ekas yhteiskuvassa näyttää :D