Ready for Cold Case

 

Jaaa takas tinypiciin. Photobucketista tuli ilmotus, että yhen postauksen kuvilla sain jonku rajan täyteen ja ymmärsin, et jos nyt latailen jotain ni mikään kuva ei näy. Eli se photobucket oli kiva sen yhen postauksen, jes. Sitte kävin kurkkimas flickrissä, mitä kautta joskus latailinki tänne, mut en enää muista miten, koska nyt tulee ihanan värisiä reunoja mukaan. Ja tää bloggerin oma tosiaan suttaa kuvat aika reippaasti, plus kääntelee mun kuvia miten sattuu. Ja koska muilla ihmisillä ilmeisesti toimii nää palvelut hyvin, niin päästään taas siihen tilanteeseen, että mua voi tosiaan soitella atk-tukihenkilöks jos on tarvetta! Tai sitte otan vastaan kärsivällisyyttä sen verran, että jaksaisin käydä noita ohjeita läpi, jos vaikka sit asiat toimiski.

Nyt valmistaudun pillittämään Todistettavasti syyllistä juoden samalla sata litraa vihreetä teetä. Luotan vihreen teen parantavaan voimaan ja aion olla huomenna terve. Tai torstaina. Tai perjantaina. On meinaa todella inhottavaa esim haastatella ihmisiä, ku räkä röhisee rööreissä, ääni häviää ja pitää niistää koko ajan.

Nii ja en onnistunu tänäänkään shoppailussa. Koitan huomenna huijata itteni ostamaan ne sukkikset ja huivin jostain, tai ainaki lahjan Hempulalle, joka täyttää sunnuntaina 17v. Mun pieni räkänokka.

Eli moikka taas, palataan varmaan huomenna!

Ps. Tänään syötiin:

Ihan perusruokaa, ku ei jaksa flunssasena hääriä keittiössä. Kalkkunan rintafileitä paloiks, mausteet sekaan ja pannulle. Sitte sen jälkeen suppikset perään ja niiden sekaan puolet Mustapekka-juustosta. Perunoita keitetään hetki, eli joku 15 min, ja sitte puoliks ja uuniin oliiviöljyllä ja mausteilla höystettynä.

Pps. En tiiä onko kukaan muu huomannu, mut mul on taas joku blogirakkauskohtaus menossa :D Miten mulla voi riittää näin paljon energiaa kahteen blogiin? Ja toivottavasti riittää jatkossakin! Itseni tuntien oon kohta taas kriisissä inspikseni, ahistukseni ja jaksamiseni kanssa :D