All the flowers that you planted mama

Lauantaina mm. käytiin Liisan kanssa höpöttelemässä ja herkuttelemassa. Viikonlopusta ei oo muita kuvia, ni mennää sit tällä yhellä! Oli kivaa, vaikkei tää kuva ehkä kerrokkaan enemmän ku tuhat sanaa :D

Tänään sitten köpöttelin äitilään hakemaan mun pientä karvapalloa hoidosta ja pakotin mun siskon ylös sängystä ottamaan kuvat mun asusta, joka on alaosaltaan ollu sama ihan koko viikonlopun! Hui. Unohin vaan ottaa viikonloppukassiin sellasen pienen asian ku toiset housut. Ja kunnon neuleen. Onneks Nadja lainas tota myöhemmin näkyvää raitaneuletta. Ja nois kuvis viel mun naama oli yön jäljiltä pesemättä ja rasvaamatta, "vähän" kiristeli toi pakkanen, voin kertoa.

Mun vauva oli niin tohkeissaan, et meinasin tirauttaa itkun. Normaalisti Lada mököttää hoitoreissujen jälkeen, vaik sil ois ollu kuinka kivaa mummolassa, mut tänään mökötykset jäi ja pienen ininän kanssa mamman syliin oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Tällä kertaa se hinta oli noi mun housut, jotenki toi uimapukukangasjuttu ei tykkää koiran kynsistä...

Oli noi muutki koikut innoissaan.

Luulin ensin et musta, mut se tais vaan olla toi Ladan riehu-innostus ja lumisää.

Äitin toinen akvaario, merivesi-sellanen, oli kokenu uudistusta ja tossa lähimmässä nurkassa on sellanen koralli, jolla on suukki ja sillä suukilla se syö ruokaa. Se oli vänkää.

Sitte mä vähän puhuin puhelimessa, ja sil aikaa Hempula-sisko kuvas mun kauniin venyttelyfiguurin lisäks

 luuta piilottavaa Ladaa. Äiti sano, et Lada raahas koko viikonlopun omaa torkkupeittoansa mukanaan ja piilotteli sinne luita, ja aina ku joku kiinnitti siihen huomiota se leikki ettei ollu tekemäs mitään.

Pipsu ja Dinskuki rauhottu hetkeks, ja Henna sai ikuistettua tän harvinaisen hetken

Mut ei menny kauaa ku teini-Pipari keksi tekemistä

Ja minä pussailtavaa. Kukahan siellä on uhrina?

No Leevi-lepakkohan se!

Ja Ladan mielestä oli pöyristyttävää, että kun mamma vihdoinki tulee hakemaan, niin se perhana antaa huomioo jolleki toiselle. Ja vielä tolle, joka Ladan mielestä kuuluis Ladan suuhun!

Leevii ei kiinnosta Ladan touhotukset, paitsi jos sil tulee tylsää ni se käy vähän härnäämässä Ladaa ja sitte ku Lada ystävällisesti yrittää syödä sen, Leevi juoksee marttyyrinä syliin hakemaan turvaa. Kissat on ovelia.

Ja sit ulkoiltiin taas vähän.

Jonka jälkeen tulin tekemään äiskälille ylläriks ruokaa koko porukalle

Ja tein herkku-uunipastajuttua. Älkääkä kysykkö reseptiä, koska mä vaan tungin melkein kypsäks keitetyt pastat paistetun jauhelihan, kaltattujen tomaattien, sipulin ja kasvisliemi+kerman kanssa vuokaan ja pistin mozzarella-raasteen kuorruttamana uuniin pariin sataan asteeseen vähä vajaa tunniks :D

Ja sitte kokkailun jälkee siivosin koko keittiön. Oon siis maailman kiltein esikoinen. Ja oletan, et jos en löydä kämppää, niin kokkaamalla ja siivoomalla saan äitin heittämään 17-vuotiaan Hempulan kadulle ja saan muuttaa sen tällä hetkellä asuttamaan yksiöön, joka on äitin talon yhteydessä. Jooko äiti?

Sellasta siis! Kamera kulki nätisti mukana, mut masennuin esim lauantaina niin Nadjan super-salamavalosta, että en ees suostunu ottaa kameraa esille ton Liisa-kahvittelun jälkeen.

Tällä viikolla on taas menoa ja meininkiä, ni eiköhän tänneki saada juttua ja kuvia!

Palataan taas :)

Tää on niin upee biisi. Aina välillä unohtaa näiden vanhojen biisien upeuden, ja sitte ku pitkästä aikaa kuulee taas, ni on itku lähellä pelkästä liikutuksesta ja nostalgiasta. Ja muilla ehkä siitä ku mä yritän kiljua mukana.

(vajaa) Päivä Taran kanssa

Moikka!
Kuten aina, niin ei tästäkään Päivä Taran kanssa -postauksesta tullut kokonaista, joten leikitään etten ees yrittäny tehä sitä, vaan tässä tulee muutamia kuvia kyseisestä päivästä :D :

Herätys tapahtuu tutulla kaavalla, kun tollanen pieni karvakasa puskee ittensä kiinni ja möngertää vieres niin pitkään, et mamma tajuaa herätä.

Ja muutaman muminan ja örinän jälkeen saan kuin saankin itseni ylös huomioimaan pientä huomiohuoraani. Huomioisin myös noi meiän vaatteet tossa sängyn päädyssä, pieni vaatekaapin inventaario menossa, yök. Plus mites toi mun jalka tos alemmas kuvas, se näyttää ihan jonku toisen jalalta.

Sitte aamuteen kanssa alan valmistautumaan torstain otteluun, sekä käyn läpi noita yritysjuttuja, jotka on mulle aika hepreaa.

Valmistautumiseen auttaa nämä, onneks muistin hakea ne postista.

Pakollisten hommeleiden jälkeen mm. ihastelen Nadjalta saamaani tuliaista Lontoosta. I H A N A. Kuten Nadja totes, mulle on aika vaikee ostaa asuste- tai vaatelahjoi, ku mun tyyli on mitä on, mut aika hyvin Nadja osas :)

Sitte päivään kuuluu tietysti ainakin yks lumiriehuminen. Olin laiskapulliainen, enkä jaksanu tai kerenny lähtee kunnon lenkille, niin suunnistin läheiseen metsään jossa sitte peuhattiin ja nuuskittiin sen aikaa, et pystyin hyvällä omalla tunnolla lähtee omille asioille.

Ja yllätyksekseni huomasin, että ulkona oli talvi eikä syksy. No, kävin sitte Carlingsin kautta ostamas uuden pipon, ku tuntu et jäädyn pystyyn :D

Ja sitte tänään otettu kuva tässä huijaamassa teitä, et ois muka eiliseltä. Lakkasin taas lapsikynnet! Mun on pakko mennä ettimään tota glitterilakkaa jostain.

Parin asuntonäytön jälkeen kipitettiin Nadjalle viettämään lautapeli-iltaa. Kauheen kärsivällisistä yrityksistä huolimatta tää oli onnistunein kuva kisuista.

Ja tästä kuvasta huomanee syyn siihen miks pojat hävis....

Nadjan ilme vielä vahvistaa sitä. Samoin kyl Kimin :D

Me oltiin suvereeneja! Kaukana on ajat vyöveleistä (pyöveli), Egyptin Eiffeltorneista, hikeentymisistä ja hikistymisistä (hikoilla), ja me oltiin melkeen joka kierroksel ihan huippuja!

Loppuillasta sitten Nörtti-Nadja on nähtävästi ollu koneella chattailemässä sil aikaa ku mä oon kisujen kanssa kilpaillu poikien huomiosta.

Nyt oon sitte kuumeessa kotona Lada kainalossa ja huominen matsi jää kyllä välistä, sillä en ehkä aio ottaa kontolleni kahen jääkiekkojoukkueen sairastuttamista.

Jos tältä suolakurkkujen ja pekonin syömiseltäni kerkeen, niin aion lämmittää saunan ja glögiä, käydä peuhaamassa lumipyryssä Ladan kanssa ja viettää rauhallisen illan telsu kaverinani. Mikko on keikalla Kokkolassa Sauruksen voimin, joten tiedossa on ihan tyttöjenilta Ladan kanssa.

Olin jo hetkeks melkee unohtanu tän biisin. Hups.

Twisty little girl

Eilen illalla huomasin, et mun ja Ladan energiataso alko olee niin korkeella, että turvallisinta kaikkia ajatellen oli lähteä peuhaamaan sen kanssa yhessä ulos. Kuten kaikki blogia pitempään lukeneet varmaan muistaa, Ladahan rakastaa lunta. Lähinnä siis sen takia, että saa pissata joka paikkaan! Kesällä on ihan tylsää, ku ei saa heti ovesta ulos astuessa pissata kadulle, ku ei siinä oo mitään kivaa kohtaa, mut talvella joka paikassa on kivoja kohtia!

Joskus talvi-iltoina jos ei jaksa lähteä lenkille, tai jos sää ei siihen houkuttele (mä kyllä rakastan lenkkeillä lumituiskussa, mut en tylsässä peruspakkassäässä...), niin hoidan Ladan, ja itseni, energian tasaamisen riehumalla lumessa. Eilen tehtiin juuri näin, ja päätinkin ottaa kameran mukaan, mikä oli tosi fiksu idea, kun kyseessä oli pimeä ja myöhänen ilta ja yks koira, joka ei pysy paikallaan....

LOPETA SE KUVAAMINEN JA HEITÄ JO!

MINNE SE MENI!?

Ja sitte jos ei sekunnis löydy sitä yhtä ja tiettyä lumipalloa lumihangesta, niin tullaan kärsimättömänä hakemaan uutta

Ja sil aikaa ku annoin ton urvelon juoksennella omia menojansa (se voi siis oikeesti juosta nenä kii maassa vaikka 2 tuntii putkeen ja vaikka kuinka pienellä alueella), niin päätin kokeilla kuvata jotain kohdetta, joka pysyis vähän paremmin paikallaan

Ja sit meni pari hetkeä, kunnes huomasin, et ton kartanon terassilla vilisti joku musta otus

Ja tältä Lada (ja minä) näytetään yhen lumentäyteisen iltahetken jälkeen. Täytyy kokeilla tota kuvaamista joskus valosammalla säällä. Tai vaihtoehtoisesti mukaan joku sellanen, joka osaa kuvata :D

Kotona meitä odotti iltapala (Lada ei ollu kauheen tyytyväinen, kun sen kupissa oli kuivia papanoita ja mulla englantilaista aamupalaa...) ja sauna, jonka jälkeen mentiinki sitten tuhisemaan peiton alle.

Tänään oon ahkerasti alottanut kuvaamaan Päivä Taran kanssa -postausta! Pidetään peukut pystyssä, et en unoha sitä tän päivän aikana, niinku n. 100000 kertana on käyny :D Aamusta löytyy aina miljoona kuvaa, ja sitte ku lähen johonki, missä sitä kameraa ja kuvia oikeesti tarvittas, niin tajuun, että se kamera on siellä sängyn vieressä.

Ja muistakaas Ingan postaus tuossa alla! Toivotaan että osa 2 tulee pian :)

Ps. Oon vähän harmissani. Sain eilen illalla tietää, että mun usein käyttämäni "käsitynkää" ei tarkotakkaan samaa asiaa kuin "käsikynkkää" :( Mä kyllä usein keksin uusia sanoja huomaamattani, mut toi oli sellanen, et joku on saattanu vähän ihmetellä ku oon puhunu jonku kävelevän käsitynkää... :D

Ah mä rakastan tätä biisiä!