Moi muruset!
Mä oon tänään vedelly naama ja tukka kampaamattomana keittiön ja lenkin välillä hikiset vaatteet päällä, joten tänään voisin vaikka vähän valotella tota mun liikunta- ja ruokapuoltani teille, kun sitä aika usein kysellään.
Otetaan ensin vaikka ruoka. Sen suhteen oon muuttunu eniten viimesien vuosien aikana. Malliajoilta mulle jäi pitkäks aikaan se, etten voinu sietää hiilareita, en vaaleita enkä hyviä tummiakaan, ja söin vaan salaattia ja lihaa. Sitte briteissä kaikki muuttu, ja muhun uppos donitseista lähtien kaikki missä oli vaaleeta hiilaria. Mä olin ihan taivaissa kun sain mutustella vaaleeta paahtoleipää voilla ja juustolla :D
Sitten kun tulis takas Suomeen, oli aika pistää koko ruokavalio remonttiin, koska kiloja oli tullut se 15 lisää. Nopeesti ne lähtikin, kun palasin normaaliin vähän hiilareita ja paljon lihaa -muottiini. Ruisleipää oon syöny aina, mut muuten leivät ei oo mun juttu. Ruisleivänkin syön kuivatettuna, harvoin mitään juustoa tai vastaava päällä.
Mä opettelin kokkaamaan vasta kun ekan kerran erosin Mikosta n. 2.5v sitten. Sitä ennen mun kokkaus käsitti salaattien teon, osasin myös ehkä paistaa jauhelihaa. Kampissa yksin asuessani rupesin kuitenkin väsäilemään kreikkalaisia makaroniilaatikkoja ja suklaakakkuja, ja sille tielle jäin. En oo koskaan kattonu tarkkaan reseptejä tai ohjeita, vaan teen omien mieltymyksieni mukaan. Ja se piti vaan alottaa rohkeesti kokeilemalla :)
No siitä Kamppi-asustelusta asti oon siis kokkaillu ja tehny kokeiluita keittiössä. Siitä asti myös mun ruokavalioni on ollut paljon laajempi, enkä enään kieltäydy itsepäisesti pastasta, vaaleesta leivästä tai muusta "epäterveellisestä", jos ne johonkin ruokalajiin tai tilanteeseen sopii.
Muistan kun Kimin kanssa tapailtiin ekoja kertoja ja mä selitin sille, etten ymmärrä kuinka jotkut mimmit lihoo kun alkaa seurustelemaan, koska mä ainakin laihdun, kun haluun pitää itteni hyvässä kunnossa poikaystävääni, sekä tietysti itteäni varten. Se poikaystävä on sellanen hyvä "tekosyy" siihen, et tekee mieli lenkkeillä, vaikka ihan täysin itteäni vartenhan mä sen teen.
Nooooo kuinkas ollakkaan, kun sitten sallin itselleni luvan tapailla Kimiä vakavemminkin, vaikka mun ja Mikon erosta oli aika vähän aikaa, mulla alko kilot kolisemaan :D Ei niitä tullut kun pari hassua, mut nauratti kauheesti, kun niin kovasti uhosin, etten minä lihoa tällasessa tilanteessa. No enpä ollu ennen ollut sellasen miehen kanssa, joka myös kokkaa ja kokkaa kuulkaa hyvin! Jos tulin kylään lenkkeilyn jälkeen ja täällä odotti iloisesti hymyilevä poika pasta-annos kädessä yllärinä, eihän siitä ees tee mieli kieltäytyä!
Nykyään oon aika tarkka ruoan alkuperän kanssa. Suosin suomalaista ja mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. Kauheesti mulla on siinä vielä oppimista, mutta mielenkiinnolla odottelen sitä oppimista :) Oon kuitenkin melkeen aina karttanu kaikkea vähärasvasta, kaiken maailman Floria ja levitteitä ja muita höpöhöpöjuttuja. Oikeeta voita sen olla pitää!
Herkuttelen suhteen on tapahtunut muutos, että pystyn ja haluan herkutella välillä ihan surutta makealla ja suolasellakin. Pystyn olee helposti yli puol vuottakin ilman sipsiä tai karkkeja, joista en ees kauheesti tykkää, mut en kuole sitten jos niitä joskus tulee vähän mutusteltua. Ja sit välillä saan ihan kamalia mielihaluja, että syön 2 kk putkeen suolatikkuja tai berliininmunkkeja :D Muutenkin mun ruokajutut menee ihan selvissä jaksoissa, välillä on tosi terveellistä, välillä terveellistä pienillä herkutteluilla ja välillä pistetään ihan täysin läskiks ruoan kanssa eikä ees kiinnosta.
Oon kuitenkin huomannu, että mulla on aikamoinen mamma-rooli ton ruoan kanssa. Esim nyt haluan kyllä itekin syödä terveellisesti, mutta ehkä enemmän huolehdin, että saako Kimi tarpeeks hedelmiä, kasviksia ja muita ravintoaineita. Weird.
No mutta, koska täl hetkel mul ei oo mitään ihan selvää aikajaksoa menossa ruokien suhteen, niin en osaa tarkemmin antaa esimerkkejä mitä välttelen tai suosin nyt. Voin kuitenkin antaa esimerkin tän päivän ruoista, jotka on kyllä tosi sekalaisia :D Mutta ehkä se kertoo tän hetken ruokamieltymyksistäkin. Huomaan kyllä, et koko ajan mennään terveellisempään suuntaan, eli enköhän mä taas kuukauden päästä oo "normaalimoodissa".
Eilen teki mieli keittoa, mut en jaksanu illalla enää alkaa tekemään mitään monimutkasempaa, joten väsäsin nuudeli-kalakeiton. Hyvää pikaruokaa! Käytin tähän pakastealtaasta löydettyjä kalapaloja, tom yam-nuudelipusseja, kirsikkatomaatteja, porkkanaa ja kiinan kaalia. Ensin keitetään vesi johon pistetään kala tai kasvislientä. Ite käytin Fondun kasvisliemijuttua. Sekaan heitetään porkkanat ja kala, ja niitä keitetään n. 10 min, jonka jälkeen heitin sekaan tomskut ja kaalin, sekä nuudelien mukana tulleet tom yam-tahnat. Sitten liraus soijaa, yhen limen mehut ja nuudelit joukkoon ja antaa porista pari minsaa. Ja sitte se ois valmis! Niin ja yks valkosipulin kynsikin on siellä mukana!
Tätä siis söin tänään aamupäivällä.
2 tunnin lenkin jälkeen olin toooosi nälkänen, joten vetäsin nää karjalanpiirakat (jotka ois ennen ollu mun EI-listalla) oikeella voilla, parman kinkulla ja mozzarellalla.
Plus sitten illalla tuun ihan varmasti vetämään lisää Digestivejä vihreen teen kanssa :D
Ja sitten liikunta! Sekin menee niiiiin kausittain. Jyväskylässä asuessani olin aivan täysin koukussa kuntosaliin. Sillon en tykänny yhtään aerobisesta liikunnasta, mut huhkin 6-7 krt viikossa salilla tunnista pariin tuntiin. Jyväskylän jälkeen se jäi ja tuli takas vasta parin vuoden tauon jälkeen, kun muutin Leppävaaraan. Siellä jäin ihan samalla tavalla jumiin siihen, ja viihdyin salilla vähintään 5 krt viikossa, mut onneks välillä myös jumpissa. Sitten rupesin käymään kävelyllä, puolisen tuntia aina aamusin ja jäin täysin koukkuun. Lada tuli, ja kävelyt pidenty. Ladan tulon jälkeen mä en oo pitäny lenkkiä lenkkinä ellei se kestä vähintään tunnin, ja ellei vauhti oo todella reipas. Aamulla saatan kyllä tehä puolen tunnin pikalenkin, mut sit illalla uusiks tai jotain muuta liikuntaa. Nyt on kuntosalit jääny täysin, mut aina kun mahdollista, käytän käsipainoja kotona jumppatuokioissa. Tän asunnottomuusajan aikana mun lenkkeilytkin pääs vähenemään, ja kävin parisen kertaa viikos kunnon lenkillä Ladan kanssa. Nyt se on taas piristynyt, ja oon käyny viime aikoina säännöllisesti pitkillä lenkillä lähes päivittäin.
Ja mun lenkithän on kävelyä, mut hyvin nopeeta sellasta. Tykkään eniten käydä yksin lenkillä, koska kukaan ei pysy mun vauhdissa :D Mikkokin joutu hölkkäämään mun vierellä, että pysy samassa tahdissa. Eli mun kävelyt on siis tosi vauhdikkaita, mut Ladan takia en jaksa/viitti juosta, koska se on tosi vaikeeta sen kanssa. Lada on kyllä opetettu siihen, et lenkin aikana ei haistella vaan kävellään.
Kun vaan saan haettua Lepuskista mun käsipainot, niin alkaa taas kuntoilutkin! Portugaliin mennessä pitäis olla bikinikunnossa :) Mua on kyllä suosittu aika hyvillä geeneillä, ja ehkä myös noilla aikasemmilla kuntosalirehkimisillä on asian kanssa tekemistä, koska mun lihaksisto on aika hyvässä kunnossa, eikä tällasten "repsahtamisien" jälkeen tarvi kauan kuntoilla, että saa ittensä kuntoon.
No mutta, tänään on siis lenkkeilty 2 tuntia Ladan, Elinan ja Riston kanssa. Eilen oli tunnin lenkki, huomenna ajattelin samanmoista, ja sitten torstaina ehkä vähän pikaisempi, että jaksaa lihaskuntoilla Jennillä :)
Nyt sitä vihreetä teetä ja joku leffa lataukseen, moikka!
Ps. Nyt en kestä :D Äsken Kimi suunnitteli työpaikkansa pikkujoulujen asua ja testaili pikkutakkia päällensä. Hetken päästä hän kaivoi sitten pukunsa esille ja puki sen päällensä, tepasteli pitkin poikin asuntoa kädet puvun housujen taskuissa ja toisteli "onko sulla ikinä ollut näin hyvän näköistä poikaystävää?" ja kysy sitten, että mitä jos pukeutuis noin joka päivä. Nyt se hokee vessan peilin edessä, että "voisko tulla jotkut juhlat?", "ei herran jumala, onpa komea" ja että "oonkohan mä homo?", "kato nyt mua" ja "miten sä oot löytäny tällasen?". Ja minä istun hiukset paskasena, hikiset lenkkivaatteet päällä ja kulmakarvat nyppimättöminä sängyllä ja katon tota otusta silmät pyöreinä :D Nyt se kyllästy, kun harmitteli, ettei mummi oo häntä näkemässä, eikä kuulemma jaksa enää ees ottaa pukua pois ja mietti voisko nukkua se päällä. Mahtava mies.
19 kommenttia:
Oon ite kyllä kanssa tullut samaan tulokseen noiden hiilareiden suhteen, että mieluummin nauttii niitä lisänä monipuolista ruokavaliota (tietty mahdollisimman hyviä hiilareita jos mahdollista eikä mitään hirmusia määriä, ettei vatsa turpoo kun pullataikina), kun että sit menis aina sillä salaatti ja liha linjalla. Tulipas lausehirviö tosta :D. Itsekään en ole muuten koskaan pahemmin leivästä välittänyt, mikä vaikeuttaa arkea kummasti kun saman katon alla asustaa poikaystävä joka söisi pelkkää leipää. eikä pirulainen liho millään..
P.S Nauroin ääneen tolle pukujutulle, kui söpöö :'D
haha ihana kimi :D oli muuten joteni tosi motivoiva postaus, itelläkin kun on sellanen kuntoiluinnostus päällä :)
Kuolin tolle ps-jutulle, ihana. :DD Miehet on niin suloisia jos ne innostuu jostain tolleen, se on niin jotenki sympaattista!
Hahahahha... Toi loppu oli paras! Mut mielenkiintosia noi ruoka ja liikuntajutut!
oon lukenu yli kuukauden sun blogia muttet oo tehny päivääkään töitä? Millä elät?
Tosi inspiroiva postaus jotenkin! Täytyy lähtee heti huomen aamulla myös reippailemaan. ;)
voi kimi :') kuin söpöö!
kiitos tästä postauksesta, tää oli tosi mielenkiintoinen:) saanko muuten udella että paljonko sä painoit silloin ''malli-aikoina'' kun treenasit paljon ja olit tarkka ruokavaliostasi?:)
Toi jälkkäri<333 ja ihana Kimuli :D
lenteri: joo aina ruis- tai täysjyvävaihtoehto, jos vaan mahdollista :) ja en ymmärrä noita ihmisiä jotka voi mussuttaa leipää taukoamatta eikä ees lihoa!!
anonyymi: jee, kiva juttu! mullakin on tässä alkamassa kunnon kuntoiluinnostus, kunhan vaan saisin mun painot lepuskista :)
tiia: haha, sanopa muuta :D
miia: eikö, oli taas oiva esimerkki miks mä tosta niin tykkään :D ja hyvä jos oli mielenkiintosia, inpisroi nyt muakin enemmän jatkamaan tällä terveellisemmällä linjalla.
anonyymi: no jos oisit lukenu pidemään ni tietäisit a. millä elän ja b. etten kirjottele työjutuista tänne kauheasti. en ookkaan tehny nyt yli kuukauteen töitä vaan lomaillu, mutta elän kuitenkin ihan rahalla jota tulee kun oon tehny töitä ja kun on oma yritys :)
anonyymi: jes, hyvä! mäkin lähen kohta :)
anna: eikö ookkin :')
susanna: ihana kuulla :) painoin sillon jotain 57-59kg, mut ei sitä voi kuitenkaan ihan täysin verrata tähän hetkeen, koska sillon olin vielä tyttönen ja nyt nainen :)
nami: joo, nyt tekis mieli tota jälkkäriä! pakko lähtee hakee hedelmiä :)
haha aika söpis toi puku-juttu :D
Mun mielestä oot välillä kadehdittavan innovatiivinen noitten kokkailujes kanssa ja tulee monesti mieleen, et "höh-miten en oo tota ite keksiny"! Esim, kammoksun pakasteseitiä ja perinteistä "kouluruokakalakeittoa", mutta tän postauksen keitto ei näytä ollenkaan hassummalta! Sun ruokajutut onkin varmaan aika iso syy, miks klikkailen aina lukemaan tätä sun blogia :)
Moi! Tuli mieleen ku kirjotit että oot opettanu Ladalle et lenkin aikana ei haistella vaan kävellään.No... itseasiassa koiran täytyis saada haistella lenkillä, se on sille eräänlaista "aivotyöskentelyä"...Jos koiralle tätä ei sallita lenkillä(kään) niin koiralle täytys tarjota aivojumppaa muuten enemmän.
ps. ymmärrän täysin ton että haluaa kävellä nopeasti, sillä itellä meinaa palaa hermot aina ku joutuu pysähteleen koirien takia. Siihen oonki kehitelly keinon et jumppaan sillä aikaa, teden askelkyykkyjä yms. Tätä en tosin viitsisi varmaan Helsingissä tai muualla isommassa kaupungissa tehdä, täällä pikku kylässä jumppatuokioita ei kukaan ole ihmettelemässä:D
juronjaure: miehet on joskus söpiksiä :)
soila: ihana kuulla! musta pakasteseiti on hyvää, tietenkin riippuen miten sen maustaa ja tekee :)
anonyymi: moi! itseasiassa, koira ei sais haistella lenkillä miten haluaa :) eriasia on tietysti pissatuslenkit ym, mutta jos kunnon lenkille lähetään, niin sillon kävellään, eikä pysähdytä aina koiran halujen mukaan haistelemaan tai merkkailemaan. mä pidän ladaa lenkillä suurimmaks osaks vapaana, (paitsi tietysti kaupunkilenkeillä, vaikka kyllä täälläkin pidän tosi paljon) ja se on Ladan haisteluaikaa.
Oon pitänyt sun blogistas ja tyylistäs tosi paljon, mutta nyt rupes tosiaan nyppimään toi sun piittaamattomuutes.
Tiesitköhän, että koiraa ei saa lain mukaan pitää vapaana taajamassa, kuntopoluilla tms? Vähän vaikea uskoa, että sun lenkkiskään suuntautuis niin kauas, että oot taajaman ulkopuolella...
Ja vaikka susta tuntuis että "Lada on maailman kiltein koira ja tekee just niinku mä sanon ja tulee aina kun käsken", niin tohon lakiin on ihan syynsä. Yks niistä on varmaan se, että on olemassa ihmisiä, joilla on niin järjetön koirapelko (kuten minä), että vaikka se maailman kiltein hauva lönköttelis siinä vapaana vastaan, niin saan oikeasti paniikkikohtauksen. On tietysti muitakin syitä, linnut jne, mutta halusin tällä esimerkillä että ymmärrät miksi tällaisia lakeja kannattaisi noudattaa, vaikka niille ei ite ymmärräkään yhtään syytä. Niiden laatimisille on kuitenkin ollut syynsä, ei kukaan huvikseen halua rajoittaa sun koiranulkoilutustas...
Harmittaa tosi paljon että sä vielä julistat tota piittaamattomuuttas täällä blogissa tyyliin "täälläkin pidän sitä tosi paljon vapaana", koska se antaa ihmisille väärän kuvan siitä, että tois olis jotenkin hyväksyttävää käytöstä tai että olis jotenkin "siistii", kun se koira juoksee siinä vapaana.
anonyymi: vedäppä henkee välillä hölmö :) miten ihmeessä te aina väännätte kaikki jutut pahimmaks mahdolliseks, jos en jaksa jokaista asiaa selittää juurtajaksain jokaiseen mahdolliseen kommenttiin?
mä en pidä ladaa vapaana ihmisten ilmoilla tai kuntopoluilla (joissa ei ees saa yleensä koirien kanssa olla, vaikka ois kytkettynä) vaan keskellä metsää tai paikoissa, jossa ei ole ihmisiä sillä hetkellä. ja ei, lada ei lähde ihmisten tai lintujen luo, vaikka näkis niitä jossain kauempana, ja jos joku sattuu tulemaan lähemmäs paikassa missä lada on vapaana, niin kutsun sen luokseni ja pistän kiinni. se ei tarkota silti sitä, että pidän sitä vapaana kaupunkilenkeilläkin jokaisessa paikassa, vaan että kaupungissakin pidän paljon vapaana verrattuna siihen, että tää on kaupunki. täälläkin on metsiä ja syrjäisiä merenrantoja ;)
mä en kyllä oikeesti välillä ymmärrä näitä jeesustelujuttuja, luulis olevan ärsyttävää itelläkin jos kaiken aina vääntämällä vääntää pahaks :)
Mä en tajua mitä mulle on tapahtunut, ennen tykkäsin sun blogista maailman eniten, nykyisin ärsyttää jokainen sun kirjoittama lause ihan superisti.
buuu
anonyymi: ja silti oot taas täällä? :) weird.
Hahhah, satuin löytämään tieni sun blogiin pitkästä aikaa ja nyt on pakko kommentoida, koska seurustelen itsekin Vallilassa asuvan Kimin kanssa, joka laittaa törkeen hyvää ruokaa :D
Lähetä kommentti