Lauantai-illan naposteltavia

Siinä eilisen mässäilyitä. Tein possun sisäfileestä ja naudan ulkofileestä maustekastikkeeseen dipattavia suupaloja, joiden kanssa oli uunivihanneksia ja paistettuja nuudeleita. Nam.

Ja tänään vahingossa tein sen suklaakakun uusiks, hups.

Muuten tää päivä on sujunut lähinnä vaan oleskellen, vaikka tein mä kyllä sellasen puolen tunnin minilenkin, mut koko päivä ollut vähän liiankin lunkkia olemista.

No jatketaan samalla linjalla päivä loppuun, nyt ysiltä alkaneen leffan kimppuun, heippa!

Ainiin, kerrankin kun mainostin poikien radio-ohjelmaa täällä, niin niillä oli joku yli puolen tunnin ongelma lähetyksen alussa, ja taustalla soi vaan joku mixteippi :D No mä sitten ujosti lähetin sen puolen tunnin jälkeen viestin, et "onko kaikki ok, tulee vähän jännää musaa..." ja sitten alkokin show, että lähetys saatais kuntoon. No saatiinhan se, ja mm. Rihannan ja Tinie Tempahin keikalle arvotut liputkin löys omistajansa!

Kummitustalon itsekseen pyörivä sirkkeli

 Hyvää lauantaita tyypit!

Arvatkaa! Ihan heti ekana mullistava uutinen: me nähtiin aamu-uinnilla meduusoja! Sellasia kämmenen kokosia ja sitte pienempiäkin. Ja ne oli liiloja. Siks mä varmaan niitä eka vieroksuinkin, minä kun vihaan sitä väriä :(

No sitten mä metsästelin niitä kivellä kyykkien ja kiljuin kuin 6-vuotias lapsi joka kerta kun näin niitä ja ohjeistin kepin kanssa hilluvaa Kimiä, jotta se sais sellasen kii. Ei me oltais haluttu satuttaa niitä, me oltais vaan haluttu... tutkia niitä.

Ehkä ihan hyvä kuitenkin ettei saatu kiinni sellasta, mut mun täytyy kyllä miettiä nyt vähän tarkemmin tää loppukesä, että käynkö uimassa vai en. Noi ökkiäiset meinaan googlettamalla selvis korvameduusoiks, jotka on kyllä vaarattomia, mutta melko yleinen näky syksyä kohti kun mennään.

Mulla vaan tuli niin kauhunäky mieleen heti, että nielasen tollasen möllykän pulikoidessani - mun suu kun ei meinaa pysyä kiinni edes uidessa.

Tänään luvassa pientä siivoilua, radion kuuntelua, kun tän illan Clap Dance -ohjelmassa Basso-radiolla on Tinie Tempahin haastis ja tietysti hyvää (bileiden aloittelu-) musaa, ja sitten possun sisäfileen ja paistettujen nuudeleiden tekoa ja nauttimista heti kun toi toinen osapuoli läpsytansseista pääsee kotiin sohvalle mun viekkuun.

(Tekis vähän mieli tehdä tollanen edellisen postauksen suklaakakku uusiks...........)

Ps. Ainiin! Eiliseen kuului valkoviiniä, Uutta Fantasiaa, Alppipuistoa, mut lähes kokonaan kastellutta purskuavaa kivennäisvettä, kävelymatkoja kauniissa öisessä Helsingissä, pelottavaa kummitustaloa, jonka pihalle salaa hiippailtiin, ja jonka ilmastointiluukusta kuulu hämmentävää ääntä, Mbarin terdeä, Nadjaa ja Nadjan kavereita, Elinaa ja Elinan kavereita, Liisaa sekä Kimiä. Ihana ilta!

Suklaakakkua, kuplaviiniä, pizzapaloja ja possun kylkiä

Toissapäivän suklaakakkua ja kuplaviiniä kuplalaseista. Tein juustokakkupohjan, eli 180g digestive-keksejä (ite käytän täysjyväisiä) ja 75g sulaa voita. Suklaaosio koostui muistaakseni 2.5dl vispikermasta, 100g maustamattomasta tuorejuustosta ja 1.5dl Nutellasta. Ite vispasin kermaa liian vähän, joten koostumus oli sulavaa jo ennen suuhun pääsyä. Silti aivan äärettömän hyvää, nam.

Eilisen pikailtapala. Tai ei niin pikanen iltapala, mut pikainen illallisen ja iltapalan yhdistelmä.

Täysjyvärieskoja, niitä Fazerin sellasia, ja yksi sellainen rieska aina kuuteen osaan. Ne sivellään pestolla ja päälle lätkitään mitä mieli tekee tai jääkaapista löytyy. Meiän teki mieli parmankinkku- (ylläri), feta-, oliivi-, herkkis- ja tomaattitäytettä sekä metukka-, pepperoni-, feta-, herkkis- ja juustoraastetäytettä.

Eka satsi vähän kärtsäs, kuten kuvasta huomaa, mutta hyvää oli silti. Toka satsi oli kypsyys- ja rapeusasteikolla täydellinen.

Ja koska "äiti" ja "isi" herkuttelee, niin pitäähän pienen karvavauvankin saada omat namiruokansa. Ladalla se ehdottomasti parhain herkku on Murren Murkinan possun kylkiluut (pakaste), saa hyvin varustetuista eläinkaupoista. Ne annetaan siis ihan kypsentämättöminä kaluttavaksi. Tarkotuksena varmastikin sulattaa ensin, mutta eilen ainakin mentiin vähän aidan ali, koska... noh, huomanette kuvistakin, että Lada Lyydia on perinyt kärsivällisyytensä - tai sen puutteen - multa.

Alla ahkeran bloggaajan aikasemmin tänään näpyttelemä kenkätilaus ja ekan poikaystäväsuhteen draamojen muistelu.

Heinäkuun kenkätilaus

 

Bronx Jucca oli 85e, nyt 60e. Piiitkän harkinnan päätteeksi päädyin näihin. Näitä voi sitten myöhemmin syksyllä käyttää polvisukkien ym kanssa.

Vans Authentic oli 70e, nyt 63e. Nää lähti Kimille. Yllärinä. Että muru, jos luet tätä, niin silmät kiinni!

Siinä siis tän kuun Spartoon tilaus. En oo ihan varma kauan noi alet jatkuu, mutta pelkästään naisten alessa on 44 sivua kenkiä, joten suosittelen, että käytte vielä tän kuun aikana kurkkimassa jos löytyis jotain kivaa.

Myös tietty miehille löytyy rutkasti vaihtoehtoja, mm. Nikeä, Adidasta ja noita Vanseja. 

Kimihän vois elää noilla Niken Air Maxeilla, mut koska mä en tykkää niistä niinkään, niin hän saa luvan tilailla niitä ihan ite. Itsehän fiilistelen huomattavasti enemmän Dunkkeja.

Mä oon muuten aina ollu ihan tosi tarkka miesten kengistä. Muistan kun seukkasin ekaa kertaa pojan kanssa. Hän oli mua vuoden vanhempi ja tosi cool, koska oli kuudennella luokalla, ja olin tietysti enemmän kuin ylpeä saavutuksestani (jostain syystä oli coolia myös se, että hän tanssi jotain parikilpatanssia......yök.), mut rakkaus koki todella ison kolauksen kun käveltiin Havukoskella koululta meille kotiin päin ja tuijotin koko matkan tän tyypin perunapierulenkkareita. Siis ai kamala. Ne oli jo sillon tosi kamalat. (Ja nyt mä ite käytän sellasia lenkillä.)

Mä muistan siis ihan täysin sen kadun (Valintatalon, silloisen Elannon, ja R-kioskin välinen kävelytie, parkkiksen vieressä) ja mun katse naulittuna niihin kenkiin ja päässä soi vaan "eiiii, voi eiii...". Ja olin viidennellä luokalla. Upea persoona siis jo sillon! :D  
(Mut huomauttaisin tähän, et mun mielestä me ei erottu meiän jostain 6kk seukkauksesta niiden kenkien takia, vaan syy oli joku sellanen, että en uskaltanu pussata sitä muualle ku käsivarteen, ja se, että se puristeli mua pyllystä ja mä yritin tehä samaa sille ku luulin et niin kuuluu, mut en osannu ja se oli aina epic fail, ja ehkä myös se, että olin sairaanloisen mustis sen tanssiparista (joka oli ilmeisesti sen sukulainen, varmaan viel kaikenlisäks sisko). En oo varma tosta vikasta, mut muistikuva siitä, et piilotin sen tanssiparin kuvaa tän pojan huoneen ikkunalaudalle ulkopuolelle, kertois vähän jotain sen suuntaista :D)

Mun tän päivän hernekiintiö huutaa tyhjyyttään, joten täytyy varmaan taas käydä tyhjentämässä tota Kampin alakerran marjakojua.

Illalla Alppipuiston kansanjuhlaa ja Uutta Fantasiaa, ehkä myös vähän viiniä. 

Ja ihan oikeesti, nyt mä yritän tehdä sen tukkapostauksen. Se ei oo vaikeeta, se ei vie kauheesti aikaa ja se on kiva aihe plus, että saan siitä hyvästä kivoja tuotteita. Miks mä en saa sitä aikaseks?

Ps. Ainiin, piti vielä lisätä, että enhän mä noista Vanseistakaan tykkää, kun musta toi pohja on ruma. Noilla pelkillä pohjilla vois oikeesti jo purjehtia. Mut koska Kimillä ei vielä oo Vanseja ja se noista tykkäs, niin oon siks ihana.

Torstai turhia kuvia täynnä vol 1394957473

 

Moikkulimoiii

Hiljasen (hyvin hyvin HYVIN hiljasen) työpäivän pelastus on kaverin vinkkaama kuvankäsittelyohjelma netissä, jonka innostamana käyn kuvaamassa "salaa" (eli kaikki kanssatyöskentelijät toimistolla kuulevat ohuen seinämän takaa kännykkäkameran kuvanottoäänen x 10000, jonka jälkeen seinämän takaa ilmestyy pörröhiuksinen naisen alku muina miehinä muka veskistä tulleena) päivän asua, koska tiiän, että en jaksa niitä kuvata/kuvauttaa töiden jälkeen. Mul oli eilenkin mun mielestä supersöpö asu päällä, mutta ei vaan ikinä jaksa kuvata töiden jälkeen, kun on muutakin tekemistä.

Nyt kun on lomakausi päällä, niin voi pukeutua vähän rennommin töihin. Täällä toimistolla on tällä viikolla ehkä 4 henkilöä mun lisäks eripuolilla näitä tiloja, niin tuntuis tosi hölmöltä pukeutua "normi"toimistovaatteisiin, kun istuskelee tässä koneella yksinään koko päivän.

Ainiin, se mun pillillä syötävä suklaakakku oli ihan menestys! Se oli jähmettyny (jäätynyt) jääkaapissa sellaseks melko kiinteäks ja maistu älyttömän hyvältä. Elinan miekkis (poikkis on niin raiskattu jo, että pakko keksiä uus sana, ja hei, mun ikäset ei oo enää poikia.) (Tai kyllä on. Valitettavasti.) söi mun kanssa sitä kilpaa, ja mä voivottelin ähky-ällöoloa koko loppuillan.

Tänään tulee isukki kylään ja taidetaan käydä uimassa mun lempparirannalla, jonka jälkeen teen jotain hyvää iltapalaa. Ja jos Kimi on muistanu käydä urheilukaupassa, niin voin ehkä jatkaa mun lihaskuntojumppaani ja leikkiä, ettei mikään jumppakuminauha mihinkään katkennutkaan. Se on muuten ihan tosi hyvä väline kuntoiluun!

Nyt meen repimään jotain töitä tehtäväks, että tää päivä kuluis jotenkin. Palaan suklaakakkukuvilla pian!

Tässä vielä muutama esimerkki kivoista kesäkengistä, jotka tunnistaa seuraavista ominaisuuksista:

helposti jalkaan sujautettavat yksinkertaiset läpyskät, jotka kuitenkin tuovat asuun söpöä piristettä rusetilla, värillä ja matskulla sekä naisellisuutta melko korkealla korolla.

 

helpoista tossukoista, jotka voi sutaista jalkaan asun kuin asun kanssa ja kipittää vaikka keskellä yötä meren rantaan jalkakylvylle. Ei haittaa, vaikka vähän kastuis, sotkeutuis hiekkaan tai kipittäis nauhat huolimattomasti vetosolmulle sitaistuna.

Ps. Mä taidan taas hakea lounaaks vaan marjoja. Olo on "yllättävän" täysinäinen vedettyään 3 litraa herneitä ja litran mansikoita.......

Veneretki Helsingissä

Loman toiseksi viimeinen päivä sujui näin:

 

 

Oli aivan mieletön päivä, ja varsinkin toi veneretki oli jotain niin ihanaa, että ei sanat riitä. 

Minätyttöpä eilen leivoin kuulkaa suklaakakun. Ja ekaa kertaa eläissäni se kurahti aika totaalisesti. Tai hyväähän se oli, se nyt vaan pitää syödä pillillä. 

No, tätä kyseistä vetelähköä kakkua syödään tänään Elinan, Jussin ja viinin seurassa. Myöhemmin illalla olis mun pitkäaikaisen kaverini läksiäiset, mutta huominen työpäivä saattaa aiheuttaa sen, etten ehkä pääse paikalle. 

Niin ja Tara "en tiedä mitä teen isona -kriisi" Banxx päätti juuri pitkän (mun mittakaavalla se tarkottaa muutamaa päivää) harkinnan jälkeen, että ilmottautuu syksyllä avoimeen ammattikorkeakouluun, ja jos meininki tuntuu oikealta, niin siirryn sitten myöhemmin suorittamaan ihan tutkintoa.

Iiks. Oonko mä nyt aikuinen kun teen tällasia päätöksiä ja pyörrän mun "minähän en opiskele" -aatteeni?

No, ainakin nälkänen mä oon, joten meen täyttämään masua vihreellä teellä (tyhjään masuun kulautettu vihreä tee tekee aina pahan olon, ja silti mä teen sen joka kerta......) ennen kun rupeen ratkomaan elämää suurempia kysymyksiä, kuten, että minne Kampin ruokamestoista meen tänään lounaalle.

Moikku!