Pikkupilkahduksia kotijutuista

Moi taas!

Haluaisin ihan kamalasti jakaa teiän kanssa tän ihanan asunnon ihanuutta, mutta koska tää ei nyt taida tällä hetkellä näyttää muille ihanalta, kun kulkeminenkin täällä vaatii gepardihyppyjä ja kestävyyttä, niin palataan siihen myöhemmin.

En kuitenkaan malttanut olla ottamatta kuvia muutamista pikkukohdista, ihan vaan senkin takia, että tuli kamala iksu kuvaamista.
Ajattelinkin nyt, että voisin yrittää seuraavan viikon aikana kuvata ja postata JOKA PÄIVÄ jotain. Mua vähän itteenikin pelottaa tää lupaus (oliko tää lupaus?), mut jos kokeillaan?
Eli tästä päivästä eteenpäin joka päivä jonkinlainen postaus, joka sisältää kuvan. (Tää äskeisen lauseen loppu ihan mua itseäni varten, etten epätoivoisena yritä töissä jotain kuvatonta pikapostausta.)

No sitten tosta muutosta... eilen kirjotinkin, että on sattunut ja tapahtunut ja yks tällasista tapahtumista oli kun 4 kpl muuttolaatikoita hävisi. Kauhean etsimisen jälkeen päädyttiin tulokseen, että ne on varastettu. Mä olin jo valmis hyppäämään ratikan alle, kun tajusin, että kaikki mun työtodistukset ym tärkeet paperit meni varkaiden mukana. Lisätuskaa toi kun Kimi tajus, että kovalevy meni samassa syssyssä, ja siellä meiän kuvia, joiden joukossa mm. Portugalin kuvia ja niiden joukossa mm. Kimin salakuvaamia kuvia musta rannalla tisut paljaana.
Mä kerkesin tästä tietysti valitella Facebookissa ja sitä kautta sitten olinkin sitten sunnuntaina Radio Aallolla puhelimessa puhelemassa Heidi Suomen kanssa asiasta.
Tän lisäks oltiin tietysti poliisiin ja vakuutusyhtiöön yhteydessä.

Noh, sitten käytiin pistämässä rappuun ilmotus, että jos näistä laatikoista on havaintoa, niin ilmoitus meille. Ja sittenhän se puhelin soi. Ja tekstiviestiä tuli. Ja sisältö kaikissa sama; 4 kpl muuttolaatikoita on ollut muutaman päivän ylimmässä kerroksessa.
Ahaa. Vai niin.

Selityksenä siis se, että joku meiän innokkaista muuttopojistamme on roudannut ne laatikot hissillä vähän liian ylös, jossa niitä ei oo kukaan ollut ottamassa vastassa, ja Kimin "katoin koko rapun" selitys ei tainnut pitää ihan paikkansa :D

No loppu hyvin kaikki hyvin ja ollaanpahan ainakin saatu jaettua iloa ympärillemme tämän tarinan myötä.

Koska tätä bloggaamista ei ilmeisesti lueta muuton edistämiseksi, niin mä meen nyt touhuumaan tonne.

Palataan pi.... huomenna!

Ps. Oonkohan mä nyt miettinyt ihan loppuun tätä joka päivän postaustahtia? Huomenna meillä on 1v-päivät, perjantaina tulee pikkupoju yökylään ja muutenkin päivät aika täynnä :D

Pps. Kimi teki makaronilaatikkoa ja nyt se tuoksuu uunissa ihan tajuttoman hyvältä!

U name it

Moriesta!

Meillä täällä kuulkaa hirveä muuttohässäkkä päällä, että en kerkeä nyt höpisemään! Lisään kuitenkin kasan kuvia mun pienen kummipoikani ristiäisistä, olkaapa hyvä:

Ei vaan sanat riitä! Toi on ihan mieletön pakkaus. Ja tulee meille yökylään perjantaina - apua! :D

Nyt meen jatkamaan aherrusta. Muutettiin lauantaina, mutta sen jälkeen on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, palataan niihin myöhemmin! Huomenna luovutetaan avain Nadjalle, joka muuttaa poikaystävänsä kanssa Laruun meidän seuraajiksi, ja sitten voi keskittyä vaan ja ainoastaan tähän IHANAAN uuteen asuntoon!

Palataan pian, moi!

Ps. Tää kämppä on siis aivan todella mieletön!

Paholaisnainen

Moitsu!

Mahtavaa alkanutta viikkoa tyypit! Toivottavasti siellä ei oo tiedossa ihan niin tekemisentäyteinen viikko kuin täällä. Mua jo vähän puuskututtaa ajatella, mitä kaikkea tällä viikolla PITÄISI saada tehtyä vielä ennen muuttoa. Tosin, jos muutto meneekin vasta siihen ekaan päivään, niin saadaan pikkasen lisäaikaa, mutta jos päästäis meidän toivomusten mukaan muuttamaan ennen sitä, niin apua.

Tehtävä listalla ois siis mm. vaatteista eroon pääsemistä, eli kotikirppiksen pitämistä sovittuina päivinä ja facebookissa jo myytyjen vaatteiden postittelua, muuttolaatikoiden tilaamista, kaiken pakkaamista ja asunnon siivoomista, kummipojan ristiäisten valmistelua (mä en ees tiiä mitä mun pitää tehä!) ja niiden ristiäisten viettämistä, töiden tekemistä, ja vaikkei enää ookaan niitä kiireisempiä viikkoja, niin muutama alkava kampanja pitää kyllä tekemisen meiningissä. Tän lisäks pitäis löytää tälle mun kummipojalleni joku ihana kummilahja, enkä yhtään osaa päättää mitä hankkisin. 

Näiden lisäks vaikka mitä! Mut ihana puoli on siinä, että kohta se on ohi. Sit voi vaan järjestellä uutta ihanaa kotiansa, juhlia meidän 1-vuotispäiviä ja odotella joulua.

Viikonloppuna vietettiin tosiaan ensimmäisiä duunipikkujouluja, tämä versio tosin vain meidän ryhmän kesken. Minähän suunnittelin homman hyvin rauhalliseksi, mutta lopputuloshan nyt oli se minkä pysty jo arvaamaan. Hauskaa oli kuitenkin, niin ei se mitään!

Sitten sunnuntaina suoritettiin vähän herkissä tunnelmissa mun konfirmaatio krapulasieluun sopivassa tuomiopäivän messussa Pakilan Hyvän Paimenen Kirkossa. 

Minähän oon siis käynyt rippikoulua silloin joskus 15-vuotiaana, mutta konfirmaatio jäi välistä, kun esiintyminen Savoyn teatterissa kiinnosti enemmän. Onneks sen pysty nyt hoitaa suht kivuttomasti, jotta pääsen mun pientä kummipoikapalleroani uittamaan ristiäisvedessä. (Täytyy varmaan vielä vähän noita termejä ja käytäntöjä tutkia ennen sunnuntaita...)

Ei muita höpinöitä ennää! Tässä satunnaisia kuvapilkahduksia viime päiviltä:

Perjantain pappistapaamisen, pikkujoulun ja työpäivän asua, jota ei tietenkän näy. Päällä oli musta rusettinauhallinen mekko, kimalteleva neule ja hopeisia sekä harmaita asusteita.

No tässä ois tämän päivän tissit. Ja koru ja huivi. Ja muutama kuva työpöydän näkymistä, jotka on aika promillepitoisia. Ei houkuttele näin maanantaina. Niin ja jokaisen työpäivän pelastus, työpaikan veskin hiustökötit!

Välipalaa! Väinämöisen nappeja ja miljoona kuppia vihreetä teetä. Ja sitten vielä tän päivän neuleen taskua, joka selvästikin kiehtoo mua kovasti, ja perjantain kenkiä. Nää kengät ei mahtunu tohon perjantain kollaasiin, niin piti pistää tähän :D

Ainiin! Arvatkaas. Oon tänään paljastunut paholaisnaiseksi. Mä en siis koskaan milloinkaan ikinä hukuta mitään, avaimet ja lompakot sun muut pysyy tallessa aina jollakin ihmeen tuurilla. 

Armas exänihän välillä saattoi unohdella jotain (yritin nyt kirjottaa tän mahdollisimman hellästi!) ja mm. mun kela-korttini saattoi joskus hukkua hänen lompakkonsa mukana. No, kerran hän sitten hukutti lompakkonsa ja samoihin aikoihin mun plussa-kortti hävis, joten päädyttiin jotenkin siihen, että se meni hänen lompakkonsa mukana. 

No tänä syksynä näiden työkiireiden keskeltä löysin itestäni täysin uuden piirteen: kotiavainten kotiin jättäminen. Niimpä yhtenä päivänä 2 viikkoa sitten en kamalasti ihmetellyt, kun bussissa kotimatkalla tajusin, ettei avaimia ookaan missään. Bussista pois ja Kimin työpaikalle avaimia hakemaan.

Kotona en löytänyt omia avaimiani mistään, ja kun ihmeteltiin Kimin kanssa niiden kohtaloa, muisti Kimuli käyttäneensä niitä edellisenä iltana Ladan pissitysreissulla. Päädyttiin sitten taas sujuvasti siihen, että Kimihän ne on hukuttanut. Viimeksi eilen muistutin Kimiä, että voisko hän nyt käydä esim imurin pölypussin läpi, niin saataisiin avaimet uusille vuokralaisille kun muutetaan.

Ja sitten! :D En kestä. Tänään pikkusisko soitti, että oonko joskus hukuttanut plussakorttini, kun hänen vanhan takkinsa taskusta löyty mun nimellä sellainen, ja oon kuulemma joskus vuosia sitten lainannut sitä takkia häneltä tallitakiksi. Hihittelin naama punasena ja paljastin, että taisin joskus syyttää Mikkoa sen hukuttamisesta.

Tunti tän jälkeen lähettiin työkaverin kanssa syömään meiän vakkaripaikkaan, jossa ei olla päästy käymään pariin viikkoon, ja heti sisälle päästyämme ihana ravintoloistija-neiti kipittää mun luokse mun avaimet kourassaan ja kertoo, että ne oli löytynyt pari viikkoa sitten meidän lounaan jäljiltä penkkien välistä.

Ai että. Tässä vielä Kimin reaktio, kun kerroin avainten löytyneen:

Siis mä nauroin niin kovaa vedet silmissä, että täällä on varmaan seuraavienkin kerrosten työkaverit ihmetelly :D

Lupaan, että ens kerralla en syyttele muita, vaan muistan sellaisen seikan, että mä osaan itsekin hukuttaa tavaroitani.

Iltapala-kebakot

Morjesta!

Ruokajuttuja pitkästä aikaa. Ollaan kokkailtu viime aikoina aika ahkerasti, ja varsinkin Kimi on kunnostautunut tuolla keittiössä loihtimaan mulle ylläriaterioita. Kamera on kuitenkin piilotellut työhuoneessa, eikä yhen yhtä todistusaineistoa oo noista herkkuruoista.

Eilen kun tulin töistä kotiin näin pikaisen vilauksen Mitä syötäisiin tänään -ohjelman lopusta ja siinä oli pellillä kebakoita. En kerennyt nähdä ohjeesta muuta kuin lampaan jauheliha, kevätsipuli ja chili, mutta se riitti! Olin eilen toooodella väsynyt kotiin päästyäni, joten nopean ja helpon iltaruokaidean saattelemana houkuttelin itseni kauppaan, josta ostin kaikkea, mitä sillä hetkellä teki mieli tunkea kebakoihin. Valitettavasti lampaan jauhelihaa ei löytynyt, mutta tein omani sekä kalkkunan että sikanautajauhelista.

Kevätsipulia ja chiliä pieneks

Mukaan sopiva määrä hyvää fetaa ja isot nokareet turkkilaista jogurttia

Yhet kananmunat per jauhelihaversiot, sekaan vielä myllyistä pippuria, piripiri-ja grillausmaustetta. 

 Koska en osannut muistaa sellaista asiaa kuin korppujauho, niin heitin kaurahiutaleita sekaan, koska muistelisin, että joku on joskus käyttänyt niitä lihapulliinkin. Sitten vain kunnon sekoitus niin, että taikina on muussautunut kunnolla!

Sen jälkeen pyöritellään massasta kebakoita, jotka ladotaan pellille ja pistetään uuniin 200 asteeseen n. 10-15 minsaks.

Sillä aikaa kun kebakot on uunissa, niin valmistan jäljelle jääneestä jogurtista dippikastikkeen, eli silputtua kurkkua, limenmehua, valkoviinietikkaa, suolaa ja pippuria sekaan ja hetkeks jääkaappiin viilentymään ja maustumaan.

Ainiin! Heitin pellille porkkanatikkujakin, joiden päälle lurautin vain oliiviöljyä, kuivattuja yrttejä ja suolaa ja pippuria.

Ja sitten vaan kaikki tarvittava telkkarin eteen, pylly sohvatyynyjen väliin, leffa pyörimään ja kebakon paloja dippailemaan!

Niin, ja lasillinen punkkua - tietysti.

Punkusta tulikin mieleen, että sain taas eilen hienon opetuksen siitä, etten oo mikään pikkutyttö enää.

Kun olin saanut ruokaostokseni tehtyä, näin Alkon edessäni ja päätin, että haen vielä punkkua kruunaamaan rentoutumisillan. Entisenä Alkon työntekijänä tiedän, että papereita on kysyttävä kaikilta alle 25-vuotta näyttäviltä. Koska mulla ei ollut papereita mukanani mä marssin kassalle ja hämmentyneelle kassaneidille selitin, että olin ajatellut ostaa punkkupullon, en vain ollut muistanut ottaa papereita mukaani, mutta saisinko silti ostaa kyseisen pullon, vai haluaako myyjä nähdä mun henkilötodistuksen. Myyjän hämmennys muuttui nauruun, jonka välistä sai ilmoitettua, että ei ois tullut mieleenkään kysyä multa papereita. Kiva. Kiitos. 

Kotona sitten näin itseni eteisen peilistä ja mietin, että joo, en mä ehkä näytä alle 25-vuotiaalta. Tukka oli pystyssä ja sekavalla pörrötysnutturalla sojottamassa joka suuntaan, meikittömät kasvot väsyneenä ja kalpeena, liian iso, venähtänyt ja kulahtanut neule roikku päällä iso kaula-aukko vähän liikaa rintaa paljastaen, euroopan kokoiset polvipussit omistavat lökäverkkarit roikku muodottomana jaloissa ja kaiken kukkuraks jalassa oli kangastossut, jotka oli joskus ollut valkoset ja jotka nyt iloisesti paljastivat mun mustat pörrökarvasukat. Siinä päällä pinkki tuulitakki.

Huomenna on ekat pikkujoulut, meidän oman "työryhmän" sellaiset. Eilisen peilin edessä koetun ahaa-elämyksen jälkeen aion aamulla herätä vähän aikasemmin, niin saan kammattua naamaa ja tukkaa ees vähän ennen koko päivän kestäviä rientoja!

Niin ja lisättäköön, että en mä noissa pieruverkkarivaatteissani ollut töissä. Mä en vaan osaa olla työvaatteissa kotona! Ihmettelen aina, kuinka Kimi vetää aamusta iltaan samat vaatteet päällä. 

Mun on ite oltava kotona mahdollisimman rennoissa ja mukavissa vaatteissa, joten aina kun tuun töistä, kaupungilta tai mistä vaan, missä on jotain vähän skarpimpaa päällä, niin eka tehtävä on vaihtaa ne rakkaisiin muodottomiin oleskeluvaatteisiini.

Nyt oottelemaan millasta herkkua Kimuli jälleen tuolla valmistaakaan! Palataan pian!

Ps. Kuka tietää Wiz Khalifan? Jos sinä, niin suosittelen tsekkaamaan poikien lauantaisen ohjelman kilpailun :)

Tiistaiaamua

Hyvä huomen!

Tänään aamu alkoi näillä:

Annoin vielä viimeisen mahdollisuuden tuolle Carlingsin vihreälle, läpinäkyvälle rusettipaidalle. Jos se ei tänään hurmaa minua kokonaan puolelleen, niin luovutan tän kahden käyttökerran jälkeen ja pistän kyseisenkin yksilön kirppiskasaan. Paidan seuraksi kaivoin porkkanapappahousut ja rennon nahkataskuneuleen.

Tukka tötterölle suolasuihkeen saattelemana, porkkanaöljyä, valokynää ja poskipunaa nassuun ja harmaat villa-asusteet päälle ja menoks. Bloggaaja huom. Villa-asusteet on kyllä samanväriset, mutta eri valosta johtuen näyttää ihan eri värisiltä :l

Fiilistelen mahtavaa aamua ja päätän yllättää ihanan työkaverini herkkukahvilla. Niimpä suunnistan Kaffecentraleniin, josta tilaan itselleni tuorepuristetun veriappelsiinimehun ja työkaverille caffe laten. Samalla kun kuvailen mehuani ja odottelen valmistuvaa kahvia, kuulen vierestä tutun "moi!":n ja huomaan samaisen työkaverini siinä hymyilemässä. Millä tuurilla! No yllätys se oli kuitenkin :)

Ja sitten vielä loppuhuipennus. Mä en siis ihan oikeesti osaa selittää kuinka aarre tämä pieni on:

Kummitädin silmäterä! Mä oon aivan hullaantunut tähän pikkumieheen.

Nyt lounaalle! Palataan taas!

Bar Lafka -asu

Hyvää iltaa!

Oon ihan masixis tosta mun naamasta tossa kuvassa, mutta näillä mennään kun niin itsevarmasti ilmotin Kimille, että ei tarvitse lisää kuvia. Ens kerralla en ilmota. 

Vikassa kuvassa Kimulin lauantaina loihtima herkkuaamiainen. Ei tehnyt mieli syödä ihan hetkeen ton jälkeen!

Ja on toi Kimi kyllä ihana. Pienen apinakauden jälkeen ollaan taas sellasta kullanmurua, että mua vaan hymyilyttää. 

Myös lähestyvä muutto hymyilyttää. Ei työmäärän takia, vaan sen, että mikä sen jälkeen on palkintona.

Niin, ja myös työasiat hymyilyttää. Kova uurastus ja stressi palkittiin ja nyt on hyvä olla, ainakin hetki :)

Nyt kattomaan leffaa! Te voitte sillä aikaa katella mun Facebook-kirppistä, jonne just pistin toisen satsin vaatteita. Nyt lisäsin paljon mekkoja ja tunikoita, huomenna koitan saada kuvatuks toppeja, paitoja ja housuja.

Eka kirppissatsi!

Eka satsi myynnissä mun Facebook-kirppiksellä.

Lisää tulla tiputtelee tän viikon aikana, ehkä vielä seuraavallakin. Myytävää on paljon, joten kantsii olla tarkkana tarkkailemassa :)

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille! Palataan myöhemmin mm. lauantain asukuvilla.

Harmaata kynsilakkaa ja punasta huulta mustavalkoisena

Haluutteko nähä esimerkkitapauksen mun aivokapasiteetista?

Ajattelin eilen reippaana tyttönä ennen Immortals-ensi-iltaa kuvata webcamilla mun tän hetken lempparit; harmaan kynsilakan ja kirkkaan punasen huulipunan.

No kaikki meni ihan hyvin, mutta muutaman kuvan jälkeen tulikin aika kiire ja siinä pikaisesti päätin korjailla huonosta valosta johtunutta huonolaatuisuutta muuttamalla kuvat mustavalkoseks.

Eiks oo kivan väriset kynnet ja huulet?

Eh.

Ja mun mielestä parasta on toi mun onnellinen poseeraus tossa lopussa. "Näin mä tässä punahuulin söpösti hymyilen lopuksi :):):):)"

Ps. Kappahl oli lähettänyt mulle ton käsikorun postissa ja alun "jahas....tällanen..." -fiiliksen jälkeen se on mulla nyt toista päivää kädessä.

Kappahl oli ollut fiksu siinä suhteessa, että oli lähettänyt noi postiluukusta mahtuvalla paketilla. Muutamat muut blogilahjuksia lähettäneet on joutunut vastaanottamaan paketin takaisin, kun tää neiti ei oo kerenny postiin sen aukioloaikana niitä hakemaan. Sori :(

Pps. Immortalsiin oli käytetty aika paljon ketsuppia. Mä en yleensä noista mätkis-räiskis-tappelis -elokuvista niin välitä, mutta tää oli ihan positiivinen yllätys, vaikkakin aivonpalasia ja verta lenteli n. 90% elokuva-ajasta.