Gaalaillan asu ja sen katastrofi

Kun sänky näyttää tältä:

niin tietää, että kylässä on käynyt vaatekriisi.

Pieni sellainen kylläkin, koska kriisin kohteena oli gaalaillan mekot, joita mulla ei oo ihan tuhansia.

Mä olin fiksuna tyttönä jo valmiiksi valinnut Nellyn ihanan olkaimettoman mekon tulevaksi juhla-asuksi ja kaikki oli jo ihan fine, mutta harmikseni päätin sovittaa sitä mekkoa päälleni ekaa kertaa vasta tänään illalla. Eikä sekään nyt muuten ois niin paha, mutta kun se gaala on huomenna. 

Niin, ja ei toikaan nyt niin kamalaa ois, jos mekko ois sopinut päälle... Nyt mun  tissit yritti keksiä monia eri keinoja mahtua niille tarkoitettuun osaan, mutta hyvin huonolla menestyksellä. 

Tän tissin survonta -episodin jälkeen revin vaatekomeron kaikki vähänkään tarpeeks juhlavat mekot päälle todeten, että näytän joko muodottomalta muumimammalta tai teinidiscoilijalta.

Pienen hetken harkitsin itkua ja kauppoihin juoksua samalla kun Kimi tuijotti mua hämmentyneenä ja kuumeisen avuttomana sohvalla nenäänsä niiskutellen. 

Onneks Kimi ei oo kuitenkaan näitä "joojoo toi on hyvä" -miehiä, vaan sanoo oikeesti suoraan, että toi on vyötäröltä liian iso eikä siks näytä hyvältä, tai että toi vyö näyttää tossa yhdistelmässä halvalta ym. (Yleisin Kimin kommentti taitaa kuitenkin olla "toi on liian lyhyt" ja se on myös varmaan ainoa asia, mistä en ikinä oo hänen kanssaan samaa mieltä :D)

NO MUTTA! Onneksi päätin ennen kauppoihin hysteerisenä juoksemista avartaa ajatusmaailmaani mekoista pidemmälle ja kokeilin päälleni hame+paita/tunika yhdistelmiä.

Loppujen lopuks suht helposti huomisen gaalan asuksi valikoitu tämä seuraava:

Se, että miten noi päälleni puen tulee näkymään sitten asukuvissa :)

Tää ei oo paras mahdollinen, mutta kuitenkin yllättävän hyvä kun vertaa siihen mekkokatastrofin jälkeiseen tunnelmaan!


Niin ja sitten vielä, tervetuloa kotiin uusin rakkauteni:

Minun pienet Marc Jacobsini, ah!

Niinkun kommentteihin jo kirjottelinkin, niin loppujen lopuksi päätös oli todella helppo.
Ne mustat oli liian tavalliset mukapersoonallisella tavalla ja myöskin liian "vahvat".
Halusin ehdottomasti persoonalliset ja näyttävät lasit, mutta mun tyylillä. Nää oli sitten just eikä melkeen sellaiset!

Otetaan kuvaa mahdollisimman pian, niin näette kunnolla miltä ne näyttää :)

Mä oon kyllä ite niin fileissä! Ihastelen itseäni peilistä vähän väliä - en ois ikinä uskonut, että mulle sopis jotku lasit näin hyvin. Ja onneks Kimikin pyörsi mielipiteensä heti kun näki mut nää päässä, on kuulemma vieläkin mummot, mutta hyvällä tavalla :D

Mä ihastelen myöskin maailmaa ihan eri tavalla nyt - laseja nenän vartta pitkin liu'utellen vertailen kaikkea ilman laseja ja lasien kanssa. En ollut tajunnutkaan kuinka sumussa oon elänyt!