lauantai, 4. helmikuuta 2012
Onni onnettomuudessa.
Moi tyypit ja mahtavaa viikonloppua!
Ylhäällä eilistä asua. Jostain kumman syystä nyt näillä "hirmu"pakkasilla mä oon pukenut päälleni hameita ja sukkahousuja. Ehkä se on jotain mukavuuden tavoittelua, kun päällä on neulottua, rentoa ja löysästi istuvaa.
Tuo midi-hame on siitä hauska, että sen saa "rullattua" noin makkaralle ja ylemmäs. En tykkää jos on yhdistetty saappaat ja vähän pidempi helmainen hame, tykkään käyttää tuota oikeen pituisena sitten matalavartisempien kenkien kanssa.
Näin turhasta asiasta sitten vähän tärkeämpään:
Eilen sai kiitellä suojelusenkeliä äiskän mukana matkustamisesta.
Tässä oli vähän surkuhupaisaa draamaa mukana, kun sain soiton mun siskolta, että äiti on ollut kolarissa ja että he ovat meidän serkun kanssa matkalla sinne. Muutama minuutti sen jälkeen kuulen iskältä, että puhuessaan tän siskon kanssa äitin kolarista tää samainen sisko joutui kolariin. Kaks kolaria meidän perheelle puoltuntisen sisään, huh.
Onneks Hempulan tapauksessa kyseessä oli vain ruttaantunutta peltiä ja venäläisen ajotaidottoman kolarimiehen kanssa pahankuuloista "keskustelua", mutta äiskä ei ihan vähällä päässyt. Ei siis onneks mitään pahempaa - ja kaikista pahimmalta onneksi säästyttiin - ja tänään äiskän pitäisi päästä pois Peijaksesta tarkkailusta. Jalat ei toimi kunnolla, mutta mitään vakavaa vammaa ei löydetty :)
En voi sille mitään, että vähän hymyilyttää kun mietin meiän äitiä supernaisena repimässä tai potkimassa tuulilasin jämiä pois tieltään ja kiipeämässä tuosta pienestä kolosta ulos! Ja shokin määrästä varmaan kertoo jotain se, (no ettei ensinnäkään muista mitään tuosta ja sen jälkeisestä hetkestä) kun äiti huolehti sairaalassa siitä, että saako takakontissa olleita koiran vilttejä pelastettua...
Toisaalta myös ihan kamala ajatella sitä hetkeä, kun äiti on huomannut edessä olevan kolarisuman ja pysäyttänyt oman vauhtinsa, mutta näkee kun takaa tulee autoja kamalaa vauhtia eikä saa niitä hiljentämään vauhtia vaikka vilkuttelee valojaan. Sieltä oli sitten rekka tullut perään, ja äiti oli kahden rekan rusinoittamana. Ja sitten perään törmäsi lisää autoja. Hyi :(
No mutta, kaikki kuitenkin onneks päättyi onnellisesti!
Ja näillä hieman paremmilla fiiliksillä rupeen nostattelemaan mielialaa vieläkin korkeammalle, koska kohta on luvassa Talviklassikkoa sekä Apassionataa!
Mua nyt jo vähän naurattaa se miltä tuun tänään näyttämään. Tiukan pakkasen takia on puettava kunnolla päälle, mutta tietysti tärkeintä on että HIFK-huppari on päällimmäisenä ja näkyy kunnolla!
Eli innolla odottelen mun tämän päivän ulkomuotoa ja -asuani :)
Viettäkää ihana lauantai, palataan huomenna!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)





18 kommenttia:
Asu on kiva, mut hui kuinka sielä kaaoshelsingissä sillä oikein pärjää :O
Voimia äidillesi! Aikamoinen jysäys. Kauhulla katselin eilen tuota kolarisumaa telkkarista. Jännä kun Treellä paistoi täysillä aurinko ja siellä tuprusi hulluna lunta.
hui kamala! onneks ei käyny äidilles pahemmin!
Onneksi ei vakavia vammoja ja vain peltilehmät kärsineet. Tuo hame on tosi ihana, mistä niitä saa!? :)
Oh man, that doesn't look good :p
Hui kamala! onneks ei ollut etupenkillä kyydissä ketään, ois voinut käydä huonosti:/ mut onneks ei käynyt pahemmin.
No hui :(
Jos toi on sun äitin auto niin HUI KAMALAA!!! Hyvä ettei käynyt pahasti! Itsekin ajelin eilen päivällä Vantaalta Turkuun ja en ole kyllä eläessäni ajanut niin kauheessa kelissä. Vihdin kohdalla lumisade onneksi muuttui auringon paisteeksi...
Oliko Hennalla vauva kyydissä? :o
Ohoh, sekotin sun siskos eli tuskin vauva oli kyydissä :D
rosa: kaoshelsinki :D hassua miten tää kaupunki menee lumesta ja pakkasesta ihan seis. Mut ihan hyvin tarkeni, oli pitkä takki ja paljon välissä :)
karpalokinuski: niimpä, huh :)
tuulia: niitä sai hm:stä kesällä :)
sandra: nii, hirveen näköstä :(
anonyymi: samaa sano äiti, et onneks ei ollu ketään kyydissä, ois käyny huonosti!
Mirette: nii-i :(
soila: joo, vähän eri tavalla suhtautuu nyt noihin ajokelivarotuksiin! Mut onneks ei tosiaan käyny huonommin :)
anonyymi: ei ollut, hempulalla ei oo vauvaa, vauva on toisen siskon eli jennin :)
tsih, just kerkesinkin vastata :)
Ai kauhee! onneksi ei käynyt pahemmin. Voimia ja lisäenkeleitä sinne <3
oikeesti tulin kyselee sellasta, että muistan sun laittaneen tänne sellasen suklaakakkuhärpäke-asian ohjeen,mutta en löydä sitä! Osaisitko auttaa? keskiviikkona tuee vieraita ja mun tekis mieli kokeilla sitä sun suklaahässäkkää :)
Hui kamaluus, onneksi ei ollut läheiset kyydissä...
Ihan täysin asiasta liittymättömänä on pakko linkata biisi, jos et vaiks ois sattunut kuulemaan, koska tämä on niin hitti:
http://www.youtube.com/watch?v=05DFhCfrwlQ
Onneksi ei käynyt äidillesi "pahemmin" :/
asiasta kukkaruukkuun, suosittelitko tätä kirjaa :D ->
http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012020515135577_ru.shtml
Voi apua! Hui, miten tuossa tilanteessa on varmasti säikähtänyt. Sympatiaempatiat sinne!
P.S. Toi rymppyhame on ihana! :)
Voi vai ihmetellä kuvia katsoa, että miten äitisi on tuosta niin hyvin selvinnyt. Hyvä, että selvisi!
anonyymi: tarkoitatkohan sitä mun edellistä suklaakakkujuttuani, joka on mun ihan lemppari? siihen tulee juustokakkupohja, eli vähän yli puolet täysjyvä-digestive -paketista ja joku kai 70-80g voita muistaakseni - kantsii vielä googlettaa. täytteeseen tulee sitten nutellaa melkein koko purkki, kuohu/vispikermaa sellanen 200 ml purkkiko se on ja sitten 100g maustamatonta tuorejuustoa. ja sitte vaan jääkaappiin tarpeeks pitkäks aikaa! ja kerma pitää olla hyvin vatkautunut, niin täyte pysyy kasassa :)
may: oon nähny, et tota on linkkailtu paljon facebookissa, mut en oo vielä päässy kuuntelee. näyttäis olevan mun teiniaikojeni kaks lempparia siellä mukana :) huomenna kuuntelen!
slimmi: haha onhan se! voi jessus mitä jeesustelua :D nauratti aamulla kun kävin ton sun linkkis lukemassa, oi voi noita ihmisiä :)
sohvi: kiitos, äiti se saa nauttia ihanista sympatia- ja tsemppiterkuista nyt oikein kunnolla :)
anonyymi: sanopa muuta! vaikka säikähdin tietysti jo pelkästään siitä, että kuulin äitin olleen kolarissa, niin kyllä noi kuvat vei sen ihan eri levelille :( mut onneks tosiaan kävi näin hyvin!
juurikin tuota kakkua tarkoitin! jee, nyt on suklaakeksihässäkkä jäkkärissä ja yks malttamaton kokki kielipitkällä odottamassa millon mun vieraat saapuu, että päästään korkkaamaan! tai siis lapioimaan kakkua? :) kiitosnam.
Lähetä kommentti