keskiviikko, 15. helmikuuta 2012

Oodi ruoalle vol 395647














Siinä satunnaisia ruokakuvia, joita on tullut napsittua silloin tällöin. Mua vieläkin nakrattaa toi vikan kuvan "pikkukämmi". Kuvassahan näkyy mun bravuurini "oho, unohdin kerman" -risotto...
Mun pikaruokaherkkuni on edelleenkin nuudelit. Teen herkullisen liemen, jossa keitän äkkiä nuudelit ja lisään joskus jonkun lisukkeen. Ah, niin ravinneköyhää, mutta ah niin hyvää kamalassa nälässä ja kiireessä.

Oon tänään naureskellut myös Kimille, joka tarjos mulle yksinäiset hepulit bussissa muistellessani hänen aamuista tahatonta hassuttelua. Kimi kurkotteli kiireessä sängyn alle ettien kännykänsuojustaan, osui Ladaan, säikähti ja kiljaisi "hui" kuulostaen Putous-sarjan Hieno-mummolta. Nauroin jo tilanteen aikana pissit housussa, mutta maximoin ilon hihittelemällä vielä bussisakin itekseni.

Tänään tiedossa sitten se Kulman pojat -elokuvan kutsuvierasensi-ilta ja sen jatkot, jossa esiintyy mm. Kemmuru. Elina ja Jussi ei pääsekkään paikalle, joten mukaan tulee Tuukka ja Tuukan avec.

Torstai on vielä onneks ilmeisesti aktiviteettia vailla, mutta perjantaina ois taas Clap Dancet Kuudennella linjalla. Täytyyhän sitä lähteä vähän zoraamaan ja viettämään laatuaikaa laatutyyppien kanssa!

Nyt töiden kimppuun, jotta saa kaiken tehtyä niin, että pääsee kotiin leikittämään ja ulkoiluttamaan Ladaa ennen illan elokuvarientoa. Onneks on joustavat työajat, niin tällaisetkin onnistuu :)

Niin ja vähän surullisempia juttuja :( Muistatte varmaan äiskän kolarin ja meidän perheen helpotuksen, kun pahemmalta vältyttiin.
No, edelleenhän ollaan onnellisia, kun äiskä vielä täällä on ja yhtenä kappaleena kaiken lisäksi, mutta kiitos Peijaksen ammattitaidon ei niin hyvässä kunnossa kun voisi olla.
Lääkärit ovat kovasti väittäneet vastaan kun äiti on parantumattomia, turvonneita ja toimimattomia jalkojaan valitellut ja kysellyt mm. repeämien mahdollisuutta. Nyt vihdoinkin toissa päivänä suostuivat sitten ultraamaan ne jalat, selittäen että "äitin oman mielenrauhan takia näin tehdään". Ja tadaa, sieltähän löytyi useita repeämiä, jopa 6 cm pitkiä. Olisi pitänyt leikata heti onnettomuuden jälkeen, nyt tuskin enää mahdollista.
Mä niin kiehun tällasista. Perkele, että osaa olla ammattitaidottomia paskoja, kun ei ison kolarionnettomuuden jälkeen tutki ihmisiä kunnolla, vaikka viikko tolkulla joku palaa valittamaan jalkojaan, että voiko olla normaalia kun vieläkin turpoo, vieläkään ei voi istua, kävellä tai olla normaalisti.
Vähän lohduttaa se, että äitiltäni kun olen tämän temperamenttini perinyt, niin tiedän siellä nyt "lääkärien" saavan kyllä kuulla kunniansa.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä onko kuinka yleistä Suomessa hyödyntää seuraavia käsitteitä, mutta "hoitovirhe" ja "potilasasiamies" tulee noin äkkiseltään mieleen. En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin lääkärin alentuva asenne potilaan kipua kohtaan. Toki ymmärrän, että osa ihmisistä tulee pienimmästäkin asiasta lääkärin puheille, mutta onnettomuudessa olleen henkilön luulisi saavan erityishuomiota?

Anna kirjoitti...

Äh, kuulostaa kamalalta tuo äitisi "hoito". Voiko noita repeytymiä enää hoitaa sit mitenkään? Pistää niin vihaksi, varsinkin kun lähiomaiselle sattui myös paha hoitovirhe. Iskällä todettiin hoitovirhe siinä vaiheessa, kun mitään ei enää ollut tehtävissä. Kannattaa kyllä olla tuonne potilasasiamieheen yhteydessä, nehän on kuitenkin aina potilaan puolella ja tietää kyllä kaikki potilaan oikeudet ja sairaalan velvollisuudet!

Tara kirjoitti...

kiitos teille myötätunnosta :)
repeytymien jatkohoitoa tutkitaan mm. tänään, mut leikkaus kuulemma saattaa olla jo myöhästä.
tänään juuri vinkkasin äiskälle tuosta potilasasiamiehestä, kun siitä työkaveriltani kuulin, ja äiti pisti korvan taakse. myös esim tämä ultran ottanut lääkäri lupautui todistajaksi korvausoikeuteen, joten onneks on alan ihmisiä jo selän takana :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei!! Todella ikävä juttu. Alkoi täällä kuumehöyrissä kiukuttaa ja itkettää sinun äidin puolesta! Vittu mitä urpoja!!

Anonyymi kirjoitti...

Ruoasta puheen ollen, onko sulla mitään safkainhokkeja/raaka-aineita, mitä et pysty syömään?

Anonyymi kirjoitti...

Ruoasta puheen ollen, onko sulla mitään safkainhokkeja/raaka-aineita, mitä et pysty syömään?

Sanni kirjoitti...

Hui kauhee, toivottavasti teidän äiti paranee ja niille repeytymille voi vielä tehdä jotain! Oishan aika tosi hirveetä, jos ammattitaidottomuuden takia tulee jotain pitkäaikaisempia ongelmia :(

Itekin ravasin kaks vuotta epämääräisten kipujen ja turvotusten kanssa lääkärissä, mutta kukaan ei suostunut testeistä ja geeniperimästä huolimatta uskomaan, että nivelreuma se siellä ilmottelee itsestään. Onneksi kahden vuoden jälkeen vihdoinkin löytyi lääkäri, joka ymmärsi ja alkoi antaa oikeaa hoitoa ja nykyään paikat on melkein samassa kunnossa kun kellä tahansa 23-vuotiaalla :)

Voimia sinne! <3

paulahelena kirjoitti...

voi ei mitä p*skaa toi sun äidin juttu, toivottavasti vielä on mahollista saada jalat kuntoon! hurjasti tsemppiä sinne!

ja joo, nuudelit on todellaki parasta pikaruokaa ku ne on nii helppoa ja hyvää, tosin niist ravintoarvoista voidaan tosiaan keskustella... :D

Tara kirjoitti...

anonyymi: mua kans taas eilen illalla oikein kiehutti toi :( toivotaan, et kaikki kuitenkin korjaantuis vielä! kiitos myötätunnosta :)

anonyymi: on, en tykkää herne-maissi-paprika-sekotuksista, enkä kypsennetystä paprikasta ylipäätänsä. ja maksalaatikkoa en voi syödä ja ja ja.. on jotain muutakin :D ei siis allergioita (ennen olin ananakselle allerginen), mut ruokavammoja kyllä.

sanni: siis niin jäätäviä kyllä noi esimerkkitapaukset mitä kuulen. ite oon hyvin jännittävien migreenikohtauksien takia juossut lääkärillä ja nykyinen työterveyslääkäri ei edes kunnolla kuunnellut mun huoliani, vaan kovaa vauhtia selitti omia kokemuksiaan ja että kuinka ihan normaalia kokea erilaisia migreenejä. nyt tän äiskän jutun takia tekis mieli pamahtaa sinne takas ja vaatia kunnon tutkimukset!

paulahelena: joo just tuli viestiä, että ei voi leikata, mutta ajan pitäisi niitä kuitenkin parantaa oikean hoidon kanssa..
ja nyt kyllä tekis kovasti mieli nuudeleita! :D

Mimosa kirjoitti...

Oi nam mitä herkkuruokakuvia! :-)

Ja apua noi repeämät kuulostaa inhottavilta! Peijas >:( Oon itekin lähtenyt sieltä hermovaurioisen ja murtuneen kyynärpääni kanssa kotiin, kun olin ensin odottanut kuusi tuntia röntgeniin pääsyä - jonka jälkeen lääkäri totesi että käsi on kunnossa. Parin päivän päästä sit vaadin uutta lääkäriaikaa ja samoja kuvia katsoi toinen lääkäri, joka oli ihan kauhuissaan ja sain samantien 2kk kipsin käteen :(

Mut toivottavasti sun äiti saadaan kuntoon! :-)