Tuosta ylläolevasta tekstistä muutama pointti. Ensinnäkin, kuinka fiksua on lähteä lenkille tällä nilkalla, joka on tänään jo parempi, mutta ei sitten vissiin enää huomenna.
Toiseks, miten ihminen, joka ei niinkään tykkää blogeja seurata, ihastuu sarjaan, joka on vähän niinkuin blogit, mutta liikkuvalla kuvalla. Ylipäätänsä ihmiseltä joka ei seuraa oikeastaan mitään telsusarjoja on hassua, että jää jumiin johonkin sarjaan, ja sitten se on vielä tollainen.
Tästä sarjastahan vois puhua vielä vaikka kuinka monta sanaa, mutta mennään nyt tän väsyn takia muutamiin kuviin ennen kuin vääntäydyn voimaa antaville 10 min päikkäreille. Tai 20 min. Tai 30 min.
Eilen illalla:
"Äiskä, leikitäänkö?"
Äiskää nyt vähän nukuttais. Ps. Kuinka moni uskoi mun "oh my nää geelilakkaukset on maailman parhaat!!!1"-postausta lukiessa, että mä päästän ne menemään tohon kuntoon? Minä ainakin uskoin - syvällä alitajunnassani.
"Possu, kuuntele. Tee jotain uutta, älä vaan vingu. Kuulitko?"
"Hei, ootteko ihan varmoja ettei tänne vanhan sohvan väliin mihinkään jäänyt mun ruokaa, herkkuja, luita tai leluja?"
Ja minä se vain ihastelin tätä uutta asukkia. Ah. Meinasin taas pistää sellasen sydämen joka ei toimi. Mun pitää nyt päästä tästä ällösöpöilysydän-jutusta eroon.
Tänään:
Noni, nyt riittää. Kuka tulee repimään noi bootsit mun jalasta!
Huippumalli hyvin hakusessa -ilme. Se on varmaan mennyt tonne lantioon piiloon. En myöskään ehkä kestä noita mun sivuhaituvia. :D.
Pakkoposeerauskäsi. Hempula joskus laski kuinka monessa mun fbook-profiilikuvassa mulla on toi vasen käsi hiuksissa. Oli aika monessa.
Yritin napsasta Annikan mahtavasta outfitistä kuvaa palaveriin juostessa, mut en onnistunut kauhean hyvin, koska tästä jäi mm. tuohon asuun sopiva käsikoru kokonaan pois :(
Iltapäiväherkku Mokosta, oi hertsymärepale miten taivaallisen hyvää toi oli!
N. 2 sekunttia myöhemmin.
No jos nyt menis ottaa ne päikkärit.
Moi vaan!




















































