keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Muutama mustavalkoinen







Kamala määrä kuvia kameralla, mut ku en tiedä kuinka ja missä järjestyksessä niitä alkaisin tänne latailemaan, niin aloitin homman laittamalla sekalaisesti muutaman mustavalkoisen.
Eipä sinne kameralle nyt jäänytkään sitten kuin ruokakuvia, poislaskettuna muutama tärähtänyt koikkukuva, joten voisinkin yhdistää ne ja tehdä megalomaanisen ruokapostauksen!

Ette muuten arvaa kuinka loistoaamu tää oli. Eilinen ilta oli ihana, kun meillä oli mun perhe kylässä ja syömässä, joten sydän hymyillen menin nukkumaan, vielä melko ajoissa ja valmiina aamulenkkiin. Aamulla olinkin jo eri mieltä ja nukuin lenkin verran pidempään.
Kauheella kiireellä sitten surauttelin lounassmoothiet ja muut eväät valmiiksi ja lähdin laukut lennellen ovesta ulos. Lenteli siinä sitten laukun lisäksi muutakin, meinaan puhelin. 

Ja puhelimen näyttö onkin nyt sitten tuhannen tiiätte minkä päreenä. Mies katteli ikkunasta juuri sillä hetkellä ja ikuisti hämmentyneenä tämän episodin. Kerkesin vaan ylpeänä näyttää näyttöäni hysteerisesti hihitellen ja jatkoin matkaa.

Nyt aion viedä tuon huoltoon ja käyn ostamassa uuden puhelimen. Onni onnettomuudessa siis - sain tekosyyn ostaa iipone viisässän tai kutosen, niissä kun on ilmeisesti melko paljon parempi kamera ku tossa vitosessa. Vaikka oikeestihan tuo vitonenkin ois ihan hyvä puhelin vielä, varsinkin jos saan ihan pränikän näytönkin siihen.

Ainiin! Uusi elämä on nyt siinä vaiheessa, että ollaan menossa tänään uimaan. Tein eilen yhden, siis YHDEN, sarjan ojentajia ja vähän rintalihaksia, ja mun käsivarret on nyt arkana. Kuinka huolestuttavaa.
Aion siis myös testata tuon uimahallin kuntosalin, josko sitä taas vähän innostuis käymään ees sen pari kertaa viikossa. Mulla vaan on vähän paha tapa käydä joko kuutena päivänä viikossa tai ei ollenkaan. 

Ps. En tiedä äkkääkö sitä heti, mutta tossa toisessa kuvassa Lessukka makoilee mun jalkapöytien päällä. Ehdin olla tuossa paikallani ehkä 5 sekuntia, ja hän oli jo asettautunut tuohon. Toi sama toistuu esim. aamuisin kylppärissä, kun kampaan naamaani työkuntoon. Hänen on oltava lähellä, mieluiten ihan kiinni tai edes jotenkin koskettaen, vaikka seisoisin vain hetken aloillani.
Istuessahan homma menee vielä överimmäks, ei ole tapaa olla iholla, jota Leksa ei olis testannut.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Oodi Bassoradio 10v:lle










Huhhu! Nyt pystyy jo katsomaan todistusaineistoa perjantailta, sillä morkkis alkaa vähän hellittämään, hengitys kulkemaan ja elämä voittamaan.

Tässä siis muutama kuva Bassoradio 10v -bailuista, lisää löydätte täältä. Kannattaa tsekata, kuvat on meinaan aivan mielettömiä! Kuvaajana toimi jälleen Basson - ja tuhannen muunkin - hovikuvaaja Julius Konttinen aka Huumetukka. Jätkä on vaan käsittämättömän taitava.

Taitava tai ei, niin mua ei Huumetukkakaan saa näyttämään kedon kukkaselta näissä kuvissa. Ei haittaa hei, on toi meininki ja muistot (utuiset sellaiset) sen verran hyviä! Tosin vähän naurattaa toi Kimin facepalm tuossa yhdessä kuvassa, mutta ehkä se selittyy tolla mun ilmeellä.

Tän viikon piti olla rauhallisempi, mutta ainakin nää ekat kolme päivää on mennyt ihan melkein yhtä haipakkaa, kun pitää sammutella edellisten viikkojen hullunmyllyn aiheuttamia tulipaloja. Oon silti ehtinyt vähän hemmottelemaan miestä, jolle esim. kokkasin ekaa kertaa eilen! Joo, voi kuulostaa hassulta - minä, joka oon viime vuodet ollut koukussa kokkailuun, kokkasin nyt ekaa kertaa miehelle, joka on hengannut tossa jo useamman kuukauden. Katsokaas, kun hän on keittiömestari ammatiltaan ja näkee uniakin piiperrysruoista, joista mä en ennen edes tiennyt muuta kuin että ne on piiperryksiä, niin on HIEMAN ollut kynnystä lähteä paistelemaan pihviä saatika edes keittämään makaroonia. Vaikka hän on tietysti moneen otteeseen sanonut, että haluaa mun tekevän ruokaa hänelle ja että varmasti on hyvää. Mut tottakai noin sanotaan!

Nyt tästä pitääkin mennä syömään kaikki äsken itse tekemäni näkkileivät ennenkuin mies saapuu iltamenoiltaan, sillä näkkäreistä tuli liian paksuja. Enhän mä tietenkään voi antaa herra chef de cuisinen maistaa mun liian paksuja näkkäreitäni.

Ps. Tässä muuten vielä koostevideo meidän 24h juhlalähetyksestä sekä tapahtumasta:


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Maailman mukavin paita




On muuten oikeesti maailman mukavin paita!

Mukavinta on myös se, että viikonlopun porsailun ja alkuviikon laiskottelun jälkeen mies vei mut ja koirat tänään aamulenkille. Tai siis itse hänet ensiksi pakotin kesken unien sängystä ylös viemään mut lenkille, mut jos hän ei ois suostunut, niin en olis saanut itseänikään liikkeelle. Kätevää.

Sen lisäksi mies meinaa pakottaa mut tänään siivoamaan ne eilen valituksen kohteena olleet vaatekaapit. Tuli meinaan hetki sitten viesti, jossa ilmoitettiin seuraavasti: "kävin sun blogissa. sä siivoat tänään noi sun vaatekaapit."
Ilmeisesti hän siis sai eilisestä postauksesta selityksen mun hieman kiukkuiselle olemukselleni :)))

No mutta, ehkäpä kiukkuiseen ja hajamieliseen mielialaan vaikuttaa myös se, että mun energiavarastot alkaa piippaamaan ihan viimeisiä voimiaan. Vielä parin päivän rutistus ja sit perjantaina kaiken huipennus - Bassoradio 10 v -bileet! Sen jälkeen meinaankin sit levätä, reippailla, pistää kotia, nähdä kavereita ja ehkä myös huomioida sitä miestäkin jotenkin kivasti.

Nyt haen muutaman smoothien (huomatkaa hei, uusi elämä....) ja jatkan hommia. Palataan pian!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Vaatekaappikiukku




Hän haroo tukkaa.

Henna, mun siskoni, laski joskus mun kaikki FB-profiilikuvat, joissa haroin tuolla samaisella kädellä tukkaani. Niitä oli monta. Se on niin sanottu turvakäsi.

Oon ollu koko aamun vähän kiukkusena, ja syy siihen on niin tyhmä, että se tekee mut entistä kiukkusemmaks.

Mulla kun on ollu jo pidempään mielikuva, jossa mun vaatekaapissa on ihanan väljiä hyllyjä, joissa on kauniisti viikattuna vain muutama vaatekappale per laatu. Sen lisäksi rekillä roikkuis ne spesiaaleimmat kappaleet kunniapaikalla ja pääsisivät päälle aina vähän erikoisempiin tilausuuksiin.

Ja siis kun todellisuushan ei ole tällainen. Oon käyny jo useamman vuoden mun vaatekaappejani tosi rajulla kädellä läpi, heitän vähän väliä kamalat kasat liian vähälle käytölle jääneitä vaatteita kirppiskasseihin ja ostelen vain täsmähankintoja tarpeen mukaan. Ja SILTI mun vaatekaapit on stana-ttu-prkl kuin ydinpommin jäljiltä ja siellä lojuu koko ajan ylimääräistä ja turhaa ryysyä. 

Aamulla makoilin sängyssä varmaan puol tuntia miettien, että nyt revin ton koko perkeleen kaapin tyhjäksi ja pistän sinne VAIN ne ihanimmat - "oikeesti nyt hei Taru, vain ne ihanimmat, nyt pistät sinne neulehyllylle ne pari uutta Filippa K:n neuletta ja sen R-Collectionin neuleen, kaikki muut heität menemään. Eiku hei, sen harmaan ison Monkista ostetun pidän, samoin sen valkosen, ne ei kuitenkaan oo tekokuitua ni voi hyvin pitää. Ai niin, se Jenniltä saatu kirppisneule, pakko pitää. Niin ja noi pitkät neuletakit muuten pidän kans, ne sopii mulle. Hitsi se yks neulemekko, pakko nyt viedä se vihdoinkin Elinalle kavennettavaks, ollu kohta jo yli vuoden käyttämättä... Kavennettuna mä käytän sitä ihan salee."

Ja näin se homma jatkuu joka kerta. Viimestään päästyäni t-paitaosastolle mä oon jo niin turhautunut itseeni, että jätän koko homman ja se suatanan vaatekaappi saa pursuta epäjärjestyksessä kaikkea mukamas tehokkaasti läpikäytyä, mutta silti ah niin turhaa vaateryysyä ja piilottaa ne mun mukamas ainoat oikeasti kivat vaatteet sinne sekaansa.

Miksi se on olevinaan niin kamalan hankalaa pistää t-paitahyllylle vain ne pari laadukasta ja hyvää t-paitaa, toppihyllylle ne mitä oikeasti vain käytän eikä niitä oooo tää on varmaan niin kiva joku kesä -toppeja, housuhyllylle vain niitä jotka oikeasti mahtuu päälle nyt eikä sit joku samainen kesä ku se joku toppi ois kiva, ja neulehyllylle ne pari hyvälaatuista ja pitkäikäistä neuletta? 

Miksi todellisuus on sellainen, jossa mulla on monta hyllyä jo parhaat päivänsä nähneille vaatteille, joita "käytän esim. mökillä, lenkeillä ja kotona", mut joihin en oo koskenu kertaakaan lähtiessäni lenkille tai mökille, tai ollessani kotona?


maanantai 3. marraskuuta 2014

Stokis state of mind
















Siinä kuvin meidän Tukholman reissua. 

Oli ihanaa ja kivaa, mutta kyllä sietääkin olla sillä rahamäärällä, joka tuolla meni - piti meinaan viettää pieni hiljainen hetki tänään tilitapahtumia selailessani. Hyhhyh.

Jos sitten leikkis hiljaiseloa rahan suhteen sinne Thaikkuihin asti, miinus toi joulu tossa, johon tietty palaa rahaa. Ei sillä, etteikö joululahjoja ois mahtava ostella, mut toi kulutusjuhla kyllä keskeyttää mun tänään alkaneen säästökuurin julmasti.

Viikonlopun reissuun tullaan palaamaan vielä yhden kerran, sillä käytiin niin tajuttoman hyvässä raflassa syömässä, että mun on pakko tehdä siitä oma postauksensa! Ai että kuulkaa tässä ku ajattelenkin asiaa, ni kurnii mahanpohjalla haikeasti muistot herkkuruoista.

Nyt kipitän töistä JC:lle hakemaan bilevaatetta perjantaisiin Bassoradio 10 v -bileisiin ja sit kotiin, jossa saankin olla rentoutumassa huikeat pari tuntia, kunnes luovutan silmäluomien painolle. Mut mikäs sen parempaa, kuin nukkuminen. Syömisen ja muutaman muun asian lisäksi nukkuminenhan on ihmisen parasta aikaa!

Ja hei, pssst Turku, huomenna kantsii olla Bassoradion äärellä aamupäivän(kin) aikana, sillä pistettään Turun JC:ssä muutamat Bassoradio 10 v -bileliput jakoon -20% JC-alennuksen kanssa. Heti kun kuulette Bassoradiolla aktivoivan spotin, niin saa juosta Kauppakeskus Hansan JC:lle! Keskiviikkona sama homma Tampereen JC:n kanssa.